Kun tuli elvisteltyä, niin pakko kertoa tarinan vähemmän kunniakas loppu:
Sunnuntai meni ihanassa endorfiinipöhnässä, mutta seuraava yö oli tosi levoton ja eilen, siis maanantaiaamuna olo oli kuin kovassa flunssassa ja paheni pitkin päivää. Päätä särki, oksetti, paleli ja selkäkin oli kipeä. Vielä viime yönä hikoilin varmaan pari litraa, nyt alkaa olla normaali olo.
Miehellä sama juttu.
Eli yli meni. Sitä ei koskaan opi, vaan aina aloittaa täysillä. Mekin yritimme pitää lenkin alussa sykerajoista kiinni, mutta kun juoksu kulki, sitä antoi mennä. Viimeiset 10 minuuttia juoksimme ihan täpöillä, kun halusi tuulesta ja sateesta äkkiä saunanlauteille. Itse suoritus siis sujui loistavasti ja olo lenkin jälkeen oli mahtava, mutta palautuminen meni perseelleen.
No, nyt sai taas muistutuksen kuolevaisuudesta (ja iästä
) ja ehkä malttaa seurata seuraavilla parilla lenkillä sykemittaria hieman nöyremmin.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Ennen aamiaista 40 minuuttia kovassa (vasta)tuulessa tossut märkinä. Eikä tehnyt tiukkaakaan. Tosin saunan jälkeen kun vedettiin sitten munat ja pekonit naamaan, tuli melko raukea olo. Mutta tästä se taas lähtee, olen aivan tolkuttoman tyytyväinen itseeni 
!
Kyllä, sitä fiilistä ei voita mikään. Harmi että on tuo lähin uimahalli remontissa, siellä altaassa se onnistuu hyvin. Lenkkeilijää ei tällä ruumiinrakenteella synny. 
Mutta sehän on taas sitten oma juttunsa...