karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hei!

Täältä saisi varmasti neuvoa, kannattaako, ja jos kyllä, miten kannattaa aloittaa vähähiilihydraattinen ruokavalio. Tarkoituksena on kokeilla miten vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaisi painoon ja ennen kaikkea siihen, miten jaksan dietiillä "istuessani" harrastaa nykyisiä liikuntaharrastuksiani. Lajini on juoksu, kuntosali ja suunnistus. Juoksen 40 - 70 km viikossa hölkkävauhdilla (5-6 min / km). Lisäksi käyn 1-2 kertaa salilla tekemässä lähinnä selkä -ja vatsalihaksia, sekä hieman soutamassa/pyöräilemässä.

Jos vedän vaikka 95 min lenkin ja kulutan kalorimittarin mukaan 1300 Kcal, miten
(a) tankkaan että energiat riittävät lenkin ajan
(b) palaudun että jaksan juosta myös seuraavana päivänä

Kaikki kommentit ovat tervetulleita.

itse olen harrastanut liikuntaa ja hyvin jaksanut vähähiilarisella. enimmäkseen harrastan korkeasykkeisiä lajeja, mutta myös kestävyys joutuu toisinaan koetukselle tuntien kuluessa ja lenkkipolullekin lähden satunnaisesti.

en ole tarvinnut mitään tankkausta (en tankkaillut ennen vähähiilaristakaan). palautumiseen kokeilin aluksi maltoa, mutta kun keho tottui karppaamiseen alkoi maha mennä sekaisin maltosta. nykyään mulle riittää palautumiseen yksi hedelmä, se sisältää (suhteessa muuhun ruokavaliooni) paljon hiilaria ja ainakin mä uskon, että se on terveellisempää kuin teollisesti valmistetut urheiluhömppälitkut, vaikkakin hedelmässä on paljon kuitua yms. joka hidastaa hiilareiden imeytymistä.

suosittelen kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja, oman kokemukseni perusteella sanoisin, että kun keho tottuu käyttämään rasvavarastoja ensisijaisena energianlähteenä, niin hiilaritankkaus ei ole yhtä tärkeää. toki olen itsekin ihmetellyt ettei niitä "seiniä" ole tullut vastaan, joita ennen vanhaan tuli kun glykogeenivarastot (vai mitkä lie nimeltään) loppuivat. hämärää muutenkin, koska liikunnan aikana kuluttaa niin paljon energiaa, että keho tuskin ehtii valmistaa tarpeeksi paljon ketoneja tai mitä nyt siitä rasvasta energiamuotoon valmistaakaan.

mutta askel nousee ja se on hyvä vaan (tosin en ole kokeillut nousisiko vieläkin tehokkaammin jos vetäis kunnon hiilaripaukun ennen treeniä...)

Ketoosissa ne ihmiset on ennekin maailmassa ruokansa kiinni juosseet. Ei olisi ihmisiä enää olemassakaan jos hiilarittomuus olisi jokin este normaaleihin liikkumissuorituksiin. Ihminen tarvitsee rasvaa, proteiinia sekä vitamiineja ja hivenaineita. Tokihan ei hiilihydraateista haittaa ole jos sitä saadaan kohtuudella kuluttaen se saman tien suunnilleen.

Ja tämä tiedetään mistä?

Periaatteessa Papan ja Hoon kanssa samoilla linjoilla, mutta eiköhän tilanne ole kuitenkin hieman eri siirtymävaiheen ajan.

The ice recedes — man arrives
The process which finally led to the present-day settlement of Finland began just over 10,000 years ago as the last Ice Age came to an end and the Finnish land surface began to emerge from under the receding ice. At that time a large part of what is now southern and western Finland was still under the sea. The weight of the ice sheet had depressed the earth's crust, which now began to rise, freeing land from the sea. As we know the pace at which the land rose — and continues to rise — the phenomenon can be used to date prehistoric sites in the area.

The first signs of postglacial settlement in Finland are from the Mesolithic period (c. 8300-5100 BC). The oldest find so far is the famous willow-bast fishing net complete with stone weights, bark floats and stone, bone and antler artefacts discovered at Antrea on the Karelian Isthmus (an area that Finland was forced to cede to the Soviet Union in 1944). A discovery of similar antiquity is the Mesolithic dwelling site at Ristola in Lahti. These and many other of the oldest sites show that the pioneers of settlement in southern Finland came from two main directions, from the south across the Gulf of Finland from Estonia, and from the southeast, from central Russia. Their descendants subsequently spread out, gradually extending the area of settlement into northern Finland.

The Mesolithic population lived by hunting, and the animals most important to their economy were the elk, the seal and the beaver. Their tools were fashioned out of stone and the skills of pottery-making were still unknown . Of their artefacts, their skilfully fashioned slate spearheads and spherical mace heads in particular tell us of the already highly developed stoneworking skills of these people, who were also capable of producing handsome stone sculptures of animal heads. However, we have no definite knowledge of the language they spoke.

Ihan blondin logiikallakin on vaikea kuvitella mistä nämä ensimmäiset suomalaiset olisivat talviaikaan saaneet hiilareita, kun rahtilaivat tuskin niitä etelästä toivat. Tuskin ruisleipääkään vielä silloin tuvan orressa kuivattiin. Kesällä toki saattoivat marjoilla popsia itsensä hiilarihumalaan, mutta todennäköistä onko tuokaan?

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Illalla kun ihminen söi juuri ja juuri henkensä pitimiksi riittävän saaliinsa hän kävi nukkumaan jos tunsi olonsa turvalliseksi.
Maksan glykogeenivarat riittävät noin 12 -18 tunnin paaston ajaksi turvaamaan veren glukoosi normaalina paastossa, jos oletetaan keskimäärin siellä olevan non 70g.
Tuossa vaiheessa kuitenkin alkailee ketoosi voimistua glukagonin pyytäessä vereeen lissää glukoosia alkaa sen tuotanto mm glukoneogeneesissä maksassa ja jonkin verran munuaisissa.. Lihaksissa toki on pääasiassa LIHASTEN käytettäväksi paljon enemmän eli vaikka jo verensokeria tehdään maksalla on lihasten käytössä niiden omat glukogeenivarastot (joiden käytössä siis syntyy myös glukoneogeesiin glukoosilähdettä mm pyruvaattina ja laktaattina. Myös transaminaatiosta alaniini on käytettävissä. Solunuudistumisprosesseissa vanhojen hajotessa jää aminohappo"jämiä" yms pientä. Ylijäämä acetyl-CoA on myös käytettävissä ketogeneesissä maksassa koska Krebsin sykli ei sitä aina voi vastaanottaa kuin rajoitetusti. Ketoaineet läpäisee veriaivoesteen, ja samaten ne ovat ATP tuotannon lähteenä erityisen hyvin sydämellle ja luurankolihaksille.


Normaalisti ravitun ihmisen ketoaineet ovat luokkaa 0,01mmol/L ja parissa vuorokaudessa ne nousevat noin 100 - 300 kertaiseksi riippuen teitenkin kulutuksesta. Ja aivojen energiatarpeesta ne ovat jo luokkaa 1/3. Noin 40 vrk kuluttua aivot käyttävät jo tyypillisesti 2/3 tarpeestaan ketoaineina. Ketoosin jatkuessa vähentyy glukoosin käyttö ATP tuotantoon ja lihaskatabolia vähenee noin 20g päivässä. (täyspaasto 40vrk)

En osaa kuvitella etteikö ihminen olisi ketoosissa joutunut ajoittain hankkimaan siis ruokaansa.

Vaan edelleen, tottumattomalla saattaa silti tökkiä.

Tosin jos olet jo treenannut tuolla tavalla pidempään, elimistösi on luultavasti jollakin tasolla tottunut ketourheiluun, ellet ole mitenkään erityisesti tankannut treeneihisi tai treenin aikana.

Suurin osa ihmisistä ei liene elänyt Suomen alueella 10 000 vuotta sitten. Toki varmasti joku ihminen on ketoosissa joutunut saaliinsa hankkimaan, mutta siinä täytyy vaan sitten keihästysvaiheessa toivoa, että saalis ei pane kovasti hanttiin. Jos ei lihaksista löydy glykogeenia, niin voi ruuti loppua aika nopeasti. Tuota voi siellä kuntosalilla kokeilla.

Tuo tatsolan hiukan vatsa- ja selkälihaksia ei tosin vaikuta siltä, että siinä hirveitä energiavarantoja tarvitaan. Saatan tietysti olla täysin väärässäkin.

Eikös esimerkiksi jotkut eskimot ole aina hankkineet saaliinsa tässä ketoosissa. Euroopassa on asuttu jo pitkään ennen kuin mitään hiilihydraattien varastointia talveksi on kehitetty, joten talvella on pärjätty ilman niitäkin. Hedelmiä ym. voi keräillä jossain viidakossa ympäri vuoden mutta ennen maatalouden kehittämistä muualla jatkuva hiilarien runsas saanti on ollut aika harvinaista. Näin siis ihan mutu tuntumalta.

Ja eikös hiilareita tarvita nimenomaan pitkäkeskoiseen kohtuullisen ripeään liikuntaan.

Joku lyhyt spurtti ja keihään iskeminen taas on aika lyhyt operaatio. Jos osutaan ja eläin on iso niin eiköhän se siitä irti pääse ja juokse ainakin jonkun matkaa vaikka miten olis hiilaria lihaksissa. Toisaalta pieneen eläimeen sitten osutaan tai ei. Se miten oikeasti metsästettiin joskus muinoin on sitten taas ihan eri juttu. Ansat, saartamiset ja muut taktiikat lienevät olleet aika oleellinen asia ja joku puhtaasti fyysiseen suorituskykyyn perustunut saaliin kaato aika pienessä osassa. Ihminen on kumminkin niin surkea fysiikaltaan eläimiin nopeuden ja/tai voiman suhteen.

EDIT: hiirisormen liikkeen itseoikaisu

Niin, ja sitten ihmisellä on myös joitain keinoja tuottaa nopeasti paljon lihasenergiaakin lyhytaikaisesti. Ne on ne surullisen kuuluisat "hullun voimat". Mutta on sille kyllä ihan omat systeeminsä noin oikeastikin.

Mutta niitä ei siis helposti ihan vaan tahtomalla saa aikaan.

Lihaksia tarvitaan käsien läiskyttelyyn kun ajetaan peuralauma rotkoon tai ansakuoppaan ja siihen että sitten ne peurat nostellaan sieltä syötäviksi.

Lihaksia tarvitaan kalaverkon nostamiseen vedestä.

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Mitä minä olen koiraa lenkittäessäni peuroja nähnyt, niin metsäympäristössä ne häipyvät näkökentästä koiran havaittuaan noin puolessa sekunnissa, sellaisella 6 metrin loikalla. Eli tuo ei varmaankaan ole ihan helppo homma ajaa niitä kohti haluttua päämäärää. Hirveä koiran sentään jaksoi hakkuuaukealla ajaa takaa 20 metriä, kunnes havaitsi homman toivottomaksi. Viisas koira.

Taitaa olla sulla puudeli sillä kyllä meillpäin metsästyskoirat seuraa hirveä vaikka vuorokauden jos niikseen ottaa

Niitä punttisalin vempaimia ei tietenkään voi älytoiminnoilla, ajattelun tuloksia hyödyntäen, päihittää. Luonto sekä ravintosaalis on hivenen eri asia. Hyvin usein noissa käytännön elämisen asioissa, oli sitten kyse ruuan hankinnassa tai turvapaikan rakentamisesta, ei maksimaalinen voima ja sentyyppinen "aivoton" suorituskyky ole eikä ole ollut tarpeen. Hyvin usein on niin että vasta järjen loppuessa lisätään voimankäyttöä. Ketoosiin sopeutunut ihminen ja eläin, joka sekin toimii ketoosissa helposti, selviävät kyllä tarpeellisesta hyötyliikunnasta aivan mainiosti. Ja tunnettuahan on että aivot toimivat ketoosiin sopeutuneella ketoosissa vähintään yhtä hyvin kuin hiilaripöhnässä.

Miksi sitten hiilihydraatti on ihmiselle tehokkainta mahdollista polttoainetta?

Eikös tästä jo väännetty yksi threadillinen? Muistaakseni sinä muiden mukana.

Elimistö on sellainen kumma värkki, että se sopeutuu aika kivasti. Suurin osa tutkimuksista, joissa tuo on todettu, on tehty hiilariadaptoituneilla ihmisillä. Ja kun niitä se yksi ketoadaptoituneilla tehtykin löytyi, siinä tulokset olivatkin "yllättäen" erilaiset.

Eli jos lähdet hiilarivoittoiselta ruokavaliolta muuttamaan vähähiilariseksi ja liikkumaan kuvio on eri kuin jos lähdet vaikka kuukauden ketojakson jälkeen liikkumaan.

Anna mieluummin niitä esimerkkejä hiilarien käytöstä, niitähän alkuperäinen kyseli. Eihän KTL:nkään suositusten mukaan syömällä automaattisesti tule ikiliikkujaksi ja selviä ilman tankkauksia ja mietittyjä syömisiä, jos treenimäärät kasvavat tarpeeksi suuriksi. Tähän threadiin kuuluisi ehdottomasti myös esimerkki siitä kuin normaalihiilareilla asia hoidetaan.