karppaus.infon arkistoitu foorumi

oon nyt jonkun aikaa sellasella tiukennetulla dieetillä eli en syö yhtään tai ainakin alle viisi grammaa hiilihydraatteja. Joka päivä kävelen joko viiden tai kahdeksan kilometrin lenkin. Saako näin tehdä? oon kuullu että liikuntaa harrastavan pitää saada hiiilihydraatteja!!! Tulenko laihtumaan tällä tavalla? En ajatellut kuitenkaan näin tiukkaa linjaa pitää kovinkaan kauan!!!

Järki käteen. Jaksatko kävellä lenkkisi? Millainen on olo? Jos jaksat ja olo on ok, niin miten ihmeessä voit kuvitella, että jotain on pielessä? Itsekin saa ajatella.

Hiilareiden liian tiukkaan rajoittamiseen en näe mitään järkevää syytä. Ymmärrät kai, että et todennäköisesti laihdu yhtään sen nopeammin kuin jos söisit sen 20 g hh/pv. Rasvakammoista "0 g on paras" -tyylistä ajattelua ei tule soveltaa karppaukseen.

Treenaan itse 3-5 krt viikossa, sen mukaan miltä tuntuu. BodyPumpia ja spinnausta kumpaakin kerta viikkoon. Punttista ja pilatesta, corea joskus. Oikein hyvin olen jaksanut nämä kaksi vuotta, paremmin kuin hiiariaikoina. Tulostakin tulee ihan eri tahtiin.

Luepa skarppaaja Papan kirjoituksia (haulla löytyy); niistä sinulle selviää, että ihmisruumis voi käyttää kahta energianlähdettä, hiilareita tai rasvaa - ymmärtääkseni ei yhtäaikaa. Aivan kuin jos olisi auto, jossa on tankki sekä bensalle että dieselille, mutta on valittava jompi kumpi. Siirtymä toisesta polttojärjestelmästä toiseen vie pari päivää, jos muutat ruokavaliotasi suuntaan tai toiseen.

Se, miten nopeasti kroppa tottuu näinkin radikaaliin muutokseen täydellisesti, on tapauskohtaista. Arvelen, että itsellä siihen meni jotakuinkin puoli vuotta, joitain muutoksia olen havaitsevani vieläkin.

Riippuu liikunnasta. Kävelylenkkisi onnistunevat ilman hiilareita, hypertrofinen punttiharjoittelu saattaa tuottaa vaikeuksia.

Hiilareita ja rasvaa voi käyttää hienosti yhtä aikaa.

En usko, että ihminen tarvitsee hiilareita oikestaan ollenkaan - energiaksi. Vitamiinien ja hivenien lähteinä kannattaa kyllä syödä.

Sam: en ole tästä ihan perillä, mutta voiko ihminen tosiaan käyttää energiaksi yhtä aikaa sekä hiilareita että rasvaa? Eikö kroppa käytä energian lähteenä näistä sitä, jota on enemmän?

EDIT: hypertorfisella punttaamisella pyritään lihasten liikakasvuun (bodaus), jolla ei ole tekemistä terveellisen liikunnan kanssa - normaali kuntolikkuja/kiinteyttäjä ja maratoonarikin voi paremmin kuin hyvin olla karppi. Haulla löytyy muuten niitä kokemuksia Helsinki City Maratonilta viime elokuulta.

En nyt lähde väittelemään tästä, mutta olen tuosta täysin eri mieltä.

Keho käyttää sitä energianlähdettä, jota se voi käyttää. Kaikki lihastoiminta tapahtuu ATP:n voimalla ja sitä tuotetaan eri tavoilla riippuen siitä, kuinka nopeasti sitä käyttöön tarvitaan. Eli sinänsä keho käyttää rasvaa tai hiilareita ATP:n valmistukseen, jota sitten käytetään energiaksi.

Joo ei, kuten ylläkin on mainittu. Jos puutetta nopeasti hyödynnettävästä energianlähteestä, alkoholihan olisi teoreettisesti aikas jees. Suoritukset sitten ehkä aika "mielenkiintoisia". Keho käyttää ensin sitä energiaa, jota on helpoimmin saatavilla.

Ja minustakin tuo bodauksen terveellisyyden kyseenalaistaminen ei oikein uppoa - siis niin kauan kun ei äärimmäisyyksiin mennä. Heikkiläkin kirjamessuilla vähän marisi tuosta liikunta-asiasta (että siitä on hyötyä lähinnä pääkopan puolella), minua hiukan oudoksutti. Meikäläisellä liikunta tuottaa hyvää oloa myös sillä tavalla, että kestävyys kasvaa ja kaikenlaista mukavaa puuhastelua jaksaa enemmän ja vaivattomammin kuin ennen.

Tästä voidaan tietysti jaanata pidempäänkin puolin ja toisin, epäilemättä.

_________________
Blessed are the young, for they shall inherit the national debt.
- Pres. Herbert Hoover

Noh joo - satuin vain katsomaan sunnuntaina koostetta Fittnessexposta ja tuli siinä tiirattua niitä bodareita... On se oikeasti sairaan näköistä. Tykkään punttaamisesta ja treenaan aina mieluummin kovilla kuin liian kevyillä painoilla, että mistään anti-punttaus -asenteesta ei ole kyse. Se bonaus menee vaan liian pitkälle, on ruman ja täysin luonnottoman näköistä. Luonnollisella tavalla kauniit vartalot on minusta uimahyppääjillä ja kymmenottelijoilla : niistä näkee, että lihakset on muutakin kuin koriste.

Mutta tää nyt on vaan mun mielipide, luomusta tykkään.

Se Heikkilän kommentti ihmetytti muakin, kyllähän hyvällä lihaksistolla ihminen pysyy toimintakykyisempänä pidempään ja liikunta oikeasti parantaa elämänlaatua myös korvien välissä. Ehkä hän tarkoitti, että liikunnastakin pitäisi enemmin nauttia, eikä vaan juosta naama jäässä ja protestanttisessa syyllisyydentunnossa syötyjä kaloreita pois?

En ole ehkä ihan puolueeton tässä asiassa, koska ystäväni oli siellä lavalla, mutta tuohan on vain kisakunto. Se on 12 viikon kovan dieetin ja pienillä kaloreilla tehtyjen kovien harjoitusten tulos ja sinällään kunnioitettava suoritus minusta. Ja voin sanoa, että eivät ne lihakset näilläkään kavereilla ole pelkkiä koristeita.

Ok, sam, ei riidellä. Toki kaikki tavoitteellinen toiminta on kunnioitettavaa ja onnellista on, jos saavuttaa sen, mitä tavoittelee. Toivottavasti ystävällesi kävi hyvin!

Mun uuden juoksukirjani (Jeff Galloway: Galloway's Book on Running) mukaan hiilareista on hyotyä liikunnassa silloin, kun syke nousee yli 70% HrMax. Käytännossä tuolle tasolle ei kuitenkaan mennä kuin kerran viikossa (vitosen ja kympin ohjelmat) tai ei ollenkaan (pitkän matkan ohjelmat), eli mun mielestä hiilareita ei tarvitse tankata paitsi sellaisiin kisoihin, jotka juostaan anaerobisella alueella.

Galloway puhuu myos sokerilla juoksemisen haitoista: jos juoksee liian kovaa (>70 % HrMax), elimisto polttaa glukoosia, josta syntyy maitohappoa, ja kaikkihan me tiedämme, mitä maitohaposta seuraa. Galloway suosittaakin "rasvalla juoksemista" eli matalia tehoja, jotta rasva-aineenvaihdunta tehostuu ja tulokset paranevat.

Toisaalta Galloway kehottaa siirtymään vähärasvaiseen ruokavalioon, koska "syoty rasva muuttuu suoraan ravintorasvaksi" eli ravintoekspertti hän ei taida olla...

Hups!

Siis prossat on Gallowayllä hakusessa.

Niinpä, missähän vaiheessa se meneekään anaerobisen puolelle?

Luin uutta fitness-lehteä, jossa kolmen naisen ruokavaliot annettiin analysoitavaksi (Ilander), ja joissain kohden tekstiä luin, että ilman hiilihydraatteja lihakset voivat surkastua kovatehoisessa liikuntasuorituksessa Pitääkö se paikkaansa?

Antoiko se Ilander mitään perustelua?

Eipä Ilma-Ilander yleensä juuri perustele. Pienetär hyvin nimesi Fittness-lehden Witless-lehdeksi. Minulta jää k.o. lehti jatkossa ostamatta. On ollut noita Ilma-Ilanderin juttuja melkein joka numerossa.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Mitkäs ne oikeat prossat sun mielestäsi sitten on?



Anaerobisen rajan Galloway sanoo olevan 85% HrMax:ssa. Tämä on siis se raja, jossa keho polttaa lähestulkoon pelkkää glukoosia. 70 %:ssa sitä poltetaan myos, mutta huomattavasti vähemmän, ja aika vähillä hiilareilla tuon tarpeen saa tyydytettyä. Mistään ketoositason hiilareista ei kuitenkaan ole kyse, vaan hiilaritankkauksesta ja sen tarpeellisuudesta kestävyysurheilijalle/-kuntoilijalle. Eli tankkausta ei mun mielestä tarvita kuin kisoihin, jotka juostaan juuri tuolla anaerobisella kynnyksellä tai sen yläpuolella.

Joko Gallowaylla tai sinulla meni sykkeet ja Vo2Max, eli ahtopaine sekaisin.

Energiaa rasvasta ei siis käytännössä oteta, kun kuorma kasvaa yli 65 Vo2Max.

Joka rivillä epätotuuksia ja en oikeastaan jaksa niitä oikoa, sillä vastaus olisi kilometrin pituinen. Liikuntafysiologian opus käteen.

Laitetaan kuitenkin yksi: "ei mun mielestä tarvita kuin kisoihin, jotka juostaan juuri tuolla anaerobisella kynnyksellä tai sen yläpuolella"

Suorituksissa pyritään AINA simuloimaan kilpailutapahtumaa (jos siihen viitataan, kuten sitaateissa tehtiin). Jos siis tarkoituksena on vaikkapa juosta 10 kilometriä mahdollisimman nopeasti, on harjoitusten tähdättävä siihen. Miten on mahdollista juosta matka mahdollisimman nopeasti, jos harjoitellessa ei ole käyty samoilla tehotasoilla?

Noup.