Mahtuu ehkä makuupussiin?
Maastopyöräillessä huomaa, että läski on ongelma päässä. Heikkilä kirjoittaa siitä
Lainaa:
Monissa alkuperäiskulttuureissa pidetään kuitenkin muutostapahtumien aikana huolta siitä, että sielu pysyy mukana muutoksessa
Maastossa käyttäytyy ikään kuin painoa olisi niin kuin ennen. Alkupainossa tuli mietittyä, kuinka kaikki fillaroidessa on niin vahvasti fysiikkaa. No, se fysiikka on tyystin erilaista nyt, kun massaa on vähempi. Esimerkiksi rapiat vuosi sitten ajelin Porvoossa jyrkkää mukulakivikatua ja vaikka oli lukkojarrutus, fillari rupesi märällä kivellä luistamaan alas ja lisäksi takarengas rupesi nousemaan, eli meinasi tulla OTB, over the bar, kippaan tangon yli katuun. Sehän tulee, kun painoa on paljon ylhäällä ja prosentteja alhaalla eli mäen jyrkkyys. Vastaavasti ylämäessä rupeaa keulimaan.
Tämän päivän saavutus oli ajaa Teerentie ylös Tampereella Kalevankanmaan hautausmaan takana. Stravan mukaan pahimmillaan prosentteja 27. Korkeus Järvensivuntiellä on 93 metriä. Korkeus huipulla on 130 metriä, 526 metrin päässä eli tekee 7% nousua keskariksi.
On kai täällä jyrkempiäkin mäkiä, muttei ehkä yhtä pitkiä, muualla on jyrkempiä. Joskus olen ajanut lapsena Kuopiossa Puijon ylös ja Koliakin yrittänyt, mutta Kolilla rupeaa keulimaan.
Ennen kaikkea, liikunnan tarkoitus on se, että sielu pysyy mukana ja tiedän, että pystyn nyt taas pitkästä aikaa.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
2006: 80kg 
Sinulla on mahtavasti sisua ja kuntoa. Minä hätinä puuskutan ylämäkeen jalkaisin ja sitten täytyy vetää henkeä syvään ja hartaasti. Onnea ja menestystä mukavien lajien pariin! 
