karppaus.infon arkistoitu foorumi

Mukava lukea teidän innostuksesta. Monille kuntoilu on itsekidutuksen muoto (koululiikunnasta pureutunut selkäytimeen?) mutta oikeasti se on nautinnon lähde. Varsinkin keväällä ja kesällä on uskomattoman hienoa hölkätä luonnossa. Se on henkisesti lepoa vaikka fyysisesti hiki virtaakin. Sitäpaitsi riittävän hyvän peruskunnon saatuaan tulee sellainen olo että jaksaa tehdä mitä vain fyysisesti rasittavaa todella pitkään. En ole enää sohvaperuna mutta kerran olin.

Kannattaa ostaa kunnon juoksukengät. Mielellään myös tutkituttaa oma askel. Tämähän on ilmaista, ainakin intersporteissa on asiantuntijoita aina silloin tällöin (katso lehti-ilmoittelu) tutkimassa askelta. Jos mieluummin hölkkäät kuin käyt mattotesteissä, tarkista vanhat kenkäsi. Jos kantapää on kulunut jokseenkin tasaisesti, on askeleesi neutraali. Jos lintallaan jompaankumpaan suuntaan, on kenkien ostossa oltava tarkempi.

Hyvät kengät toki maksavat, mutta vaikka harrastuksesta ei mitään tulisi, voi niitä käyttää tavallisilla kävelylenkeillä. Suosittelen kyllä pururadalla ja luontopoluilla juoksemista, silloin ei kengillä ole ihan niin suurta merkitystä. Asfaltti on kovaa ja silloin on syytä olla kunnon vaimennus tossuissa.

En keksi yhtään syytä miksi tavallisen kuntoilijan pitäisi käydä päivittäin treenaamassa, maksimissaan joka toinen päivä hölkkä on riittävä. Ja välipäiviä kannattaa ehdottomasti pitää. (Näin puhtaasti terveyden kannalta, muuten voi stressi nousta liian kovaksi ja rasitusvammojen riski kasvaa). Venyttelystä on myös hyötyä. Lenkin jälkeen kevyemmin ja välipäivinä ihan kunnolla. Venytyttely ei vie kuin n. 10 min joten sen pois jättäminen on laiskuutta. Lihastreenikin sopii mainiosti hölkän kylkeen, lähinnä vatsa ja selkä.

"Ei matka tapa vaan vauhti" kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi. Kannattaa hölkätä hissun kissun vaikka olisi hurja alkuinnostus. Myöhemmin, vaikka vuosi harrastuksen aloituksen jälkeen, voi lisätä vauhtilenkkejä mukaan jos haluaa.

Jokseenkin näillä ohjeilla olen aloittanut nollasta. Viime viikolla hölkkäsin Stockholmissa 42km aikamoisessa helteessä.

_________________
If you can grab handfuls of fat at the underside of your upper arms, around your thighs, around your waist, or over your belly, it is pretty clear that your body is set for the next famine. -Richard Bernstein

Kiitos portland hyvistä vinkeistä!

Meikällä hölkkäkuume kasvaa, mutta vielä ei uskalla lenkille. Ehkä jo huomenna taas voisi varovasti aloitella..

_________________
Kapinallinen Ensirakastaja Tunteellinen Tryffelinkerääjä ja Riittävästi Inhimillinen Sohvaperuna

Aamulla 40min lenkki. Kilometrejä en laskenut vaan tarkoitus oli juosta yli 30min ja pitää syke 120-140 välillä. Mulle sykemittarin käyttö on ihan ehdoton- muuten juoksen liian kovaa ja piiputan 20min jälkeen.

_________________

Tossuissani ei pitäisi olla mitään eritystä vikaa. Huomasin juuri, että penikkatauti ei iske tasasella tai jonkun pienen mäennyppylän takia. Kokeilin juuri uutta väylää, ylämäki, alamäki jne, ja se teki häijyä. Taitaa olla vika surkastuneissa pohjelihaksissa.

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wcGbvTt/]
[/url]

Tänään lenkille ekaa kertaa taudin jälkeen. 600 m meni ihan kepeästi, olisi mennyt pidempäänkin, mutta säästelin jalkoja, varmuuden vuoksi. Seuraavalla lenkillä voisin kokeilla miten pitkään oikeasti jaksan. Onhan tässä alaspäin tultu, mutta tuskin niin paljon kuin pelkäsin kuitenkaan.

Mutta tuntuu kyllä vähän hassulta juhlia 600 metriä, kun toiset vetää tunnin juoksulenkkejä... Mutta meikäläisen jaloille tuo 600 m tai kilsa ilman kipua on mieletön kokemus!! Niin pienestä on alotettu, kunnon puolesta olisi alusta alkaen voinut juosta paljon enemmänkin, mutta koska jalat ovat aina menneisyydessä juoksun estäneet, päätin aloittaa to-del-la varovasti. Ja vaikuttaisi auttaneen. Aiemmin jaloissa tuntui sellainen kipu että hyvä kun sen jälkeen kävelemään pääsi, ja se kesti viikkoja. Kyllä siitä eroon pääseminen on todellakin tämän hissuttelun arvoista.

Joten kaikille jalkavaivaisille toivottelen kärsivällisyyttä. Ihan todella.

_________________
Kapinallinen Ensirakastaja Tunteellinen Tryffelinkerääjä ja Riittävästi Inhimillinen Sohvaperuna

Tunnin lenkkejä? Heh, ensi vuonna ehkä? Parempi tulos, kun aloittelee lunkisti. Sitä paitsi.. mitä hohtoa on repiä liian kovaa? Kaikki aika menee miettien, että kuinka kauan vielä jaksan ja miten keukot pelittävät. Ei ehdi lainkaan ihastella Suomen kaunista luontoa.

Ja sen ihastelu on kyllä mielelle varsin rentouttava kokemus.

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wcGbvTt/]

[/url]

Hyvin ehtii nauttia luonnosta ja jutella lenkki kaverin kanssa vaikka tunnin juoksisikin kunhan juoksee tarpeeksi hitaasti. Mä aloittanut lenkkeilyn vajaa kuukausi sitten ja jaksan juosta 50min kunhan syke on alle 145.
Eikä ole veren makua suussa

_________________

Moon ahis ihan kade. Mutta kun on koipivammainen niin mennään koipivammaisen säännöillä Ensi kesänä meikäkin hölkkäilee sen tunnin verran.

Mulla on kokoajan ollut periaatteena että hölkkään tasan niin pitkään kun hyvältä tuntuu. Jalkojen lisäksi kuutelen muutenkin kroppaani, tiedän että jos alan liikaa revittämään, jää juoksut pian siihen, sillä mä en ole sitä sorttia joka hampaat irvessä tekisi yhtään mitään. Mutta toistaiseksi en ole päässyt siihen pisteeseen että pitäisi sen takia siirtyä kävelylle, kyllä nuo koivet tuppaavat ensin oireilemaan.

_________________
Kapinallinen Ensirakastaja Tunteellinen Tryffelinkerääjä ja Riittävästi Inhimillinen Sohvaperuna

Nyt menee hermo!!

Moon taas kipeä

_________________
Kapinallinen Ensirakastaja Tunteellinen Tryffelinkerääjä ja Riittävästi Inhimillinen Sohvaperuna

Juoksua harrastaessa saa kyllä todella olla varovainen, vaikka se ihanaa onkin!!
Juoksin lukoissa pakkomielteisesti JOKA PÄIVÄ ja vielä syömättä juuri mitään lihakseni olivat täysin olemattomat koska en syönyt enkä harrastanut lihaskuntoa (halusin vain laihaksi, en "rumia" lihaksia) ja lopulta kaikki johti siihen että sain pahan rasitusvamman ja polvikivut, jotka ajoittan esiintyvät edelleen.

Ruokailutottumukseni (lue: niitä ei ollut tai sitten vaan omenoita ja joskus leipää, kasviksia, ehkä kanaa) paranivat kun tapasin avokkini joka sai minut jälleen innostumaan syömisestä. Sitten aloitin juoksun uudestaan. MUTTA SITTEN: jälkiseurauksena syömättömyyskausistani minulla havaittiin kuin vahingossa tavallisen verenkuvan yhteydessä vakava raudanpuutosanemia. olinkin ihmetellyt miksi normaali treeni tuntuu niin raskaalta, ja TREENASIN VAIN LISÄÄ kun ajattelin kuntoni huonontuneen otettuani joitan lepopäiviä viikkoihini. Sitten söin talven rautaa (ja suolihan EI tykännyt)

Nyt olen jälleen aloittanut juoksun tänä keväänä ja lihaskunto on ollut ohjelmassa kolmisen vuotta.
HITAASTI HYVÄ TULEE!!!!!

Ei saa masentua jos on kipeä tai tulee muita esteitä!! kyllä elämä tasottaa!!! Lenkille vaan! tosin tännään en mene kun satelee....

_________________
Terve sielu terveessä ruumiissa!

Toi sun teksti oli mulle just muistutus omista "pakkomielteistä". Mä innostuin kanssa urheilusta keväällä taas ihan tosissaan. Juoksin, kävin salilla tunneilla ja tein pitkiä kävelyjä. Juosta jaksan tunnin alhaisella sykkeellä ihan hyvin mutta kun jalat eivät olleet juoksuun vielä pitkiin juoksuihin olleet tottuneet niin kipeäksihän siitä itsensäsai. Lisäksi salilla tunneilla ym.
Yritän nyt kuunnella kroppaani ja jos edellisen päivän treenin jäljiltä lihakset on vielä kipeät/palautumatta niin en sitten treenaa sinä päivänä.
Mulla tää kertoo myös elämäni hallitsemattomuudesta aika paljon.

_________________

Joo, tänäänkin annan ittelleni luvan vaan olla, ehkä käyn kävelyllä eilen tuli sen verran taas juostua.... Edellinen kerta oli torstaina vähän salilla ja sitä edellinen maanantai. Tämä on hyvä tahti mulle. Paitsi kohta jos haluu alkaa matkaa pidentämään... kattoo sitten

_________________
Terve sielu terveessä ruumiissa!

Tänään juhlitaan! Olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen että kunto loppuu, ennenkuin jalkoja alkaa särkeä. Huolimatta pitkistä tauoista sairastelun takia. Hölkkäsin kohtuullisen reipasta tahtia 1,2 km, ja jalat olivat täysin kunnossa. Kunto tosin alkoi lopussa loppumaan.

_________________
Kapinallinen Ensirakastaja Tunteellinen Tryffelinkerääjä ja Riittävästi Inhimillinen Sohvaperuna

Kävin juoksemassa perjantaina 40min ja sunnuntaina 45min (syke 120-140).

_________________

Nyt on taas pari lenkkiä pulkassa, ja edelleen hienolta tuntuu, jalat kestää kauemmin kuin kunto.

Hölkkäpätkät toissakerralla tasan kilsa, tänään 1,5 km. Molemmilla kerroilla tosin alkoi pistämään kylkeen, mitä ei ole karppiaikana aiemmin tapahtunut, vaan viimeksi joskus yläasteen liksatunnilla. Mistä lie johtuu.

_________________
Kapinallinen Ensirakastaja Tunteellinen Tryffelinkerääjä ja Riittävästi Inhimillinen Sohvaperuna

Ikuna koskaan en oo juoksemisesta tykänny, myöhästyin ennemmin vaikka bussista- mutta että juosta ?? -ei!

Tammikuusta lähtien aloitin kauan kuopattuna olleen saliharrastukseni uudelleen ja lämmittelin juoksumatolla - kävellen.

Kunto koheni kevään mittaan ihan huomaamatta ja kävellessäni lisäilin pikkuhiljaa vauhtia- ja sitten kerran teki mieleni laittaa - juoksuksi

Ensi alkuun jaksoin tietysti vain hetken verran, mutta jonkin ajan päästä jo kymmenen minuuttia putkeen Uskomatonta!

No- eihän se mitään pikavauhtia ole , viimeksi juoksin kilometrin verran , mutta että



olen ylpeä ittestäni!

_________________



Tarina kertoo,että kilpikonna voitti jäniksen juoksukilpailussa...

Uusi lenkkeilystä innostunut ilmoittautuu! Innostus on kestänyt kyllä jo jonkun aikaa, mutta huonontunut kunto ja peruslaiskuus on aiheuttanut pidempiäkin lenkkitaukoja viime aikoina! Nyt innostus on tarttunut taas, kun olen viettänyt kesää Espanjassa ja hienot ilmat pakottavat pihalle, vaikka välillä onkin liian kuuma lenkkeilyyn. Eniten odotan tulevilta lenkeiltä sitä, että juuri tupakoinnista luopuneena kunto nousee kohisten ja juokseminen helpottuu huomattavasti jo muutaman päivän sisään. Taidanpa lähteä tänäkin iltana lenkille!

_________________
Bubblen päikky vatsakipuja ja mahamakkaroita vastaan

Vielä vähän pitäis saada pyöräiltyä, jotta lähtee juoksu kulkemaan. 500 metriä sai juostua vain miedosti hengästyen. Olen aika tyytyväinen itseeni. Pitää vähän vielä tehdä muuta niin pääsee kokeilemaan esimerkiks sitä Cooperia.

_________________
- ferrix

Minä sekosin kesäkuun puolivälissä ja aattelin aloittaa kuntoilun eli lähinnä kävelyn ja yrittää varovaisesti hölkätäkin, jos vaan sydän ja jalat kestää. Eka kerroilla jaksoin ehkä noin 5 minuuttia hölkätä yhteen menoon. Toissapäivänä jaksoin hölkätä puoli tuntia tauotta. Vauhti ei päätä huimaa, mutta ei sen tarvikaan (vielä tässä vaiheessa). Kunnonkohotusprojektini ei ole ollut mitenkään systemaattista. Lenkillä (ja muutama kerta pyöräilemässä) käyntiä 1-4 kertaa viikossa. Joskus pelkästään kävellen ja toisinaan hölkkää ja kävelyä vuorotellen. En ole mitään pylväänvälejä laskenut.

Se, että homma on noin mukavasti edistynyt, on kyllä tuonut tosi hyvän fiiliksen. Ja mietin, että kuinkahan mahtavalta touhu sitten tuntuu, kun saa tuota painoa lisää poistettua, onhan sitä vielä aika paljon noin hölkkäharrastusta ajatellen.

Jossain pienessä lohkossa pääkopassani jopa häilyy ajatus, että jos joskus vaikka jollekin naisten kympille osallistuisi. Tai vaikka Likkojen lenkille.

_________________
*** ALOITUS 27.3.07 ***
JATKETAAN, VIILATAAN JA HIOTAAN!

[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wekdmal/]
[/url]

Huoh niin kuuma, etten eilen meinannu jaksaa juosta normia lenkkiä. Johtutko nestevajauksesta?
Otatteko vesipullon lenkille mukaan?

_________________