Kiitos vastauksista. Hetken tässä joudun vielä asiaa pyorittelemään, ennen kuin se menee täysin jakeluun.
Pappa: Eli nukkuessa aivotko ottavat glukoosia vain maksasta ja sen loppuessa siirtyy rasvavarastoihin? Eli vaikka lihakset olisivat kuinka pullollaan glykogeeniä, aivot eivät niihin koske? Eli vain liikunnallako voi tyhjentää lihasten glykogeenivarastot? Tämähän johtaisi siihen, että aamuisin puntti nousisi samaan tapaan kuin muuhun aikaan päivästä, kun glykogeeniä olisi yllin kyllin tarjolla, vaikka monillahan ei tunnetusti näin ole. Tai yleensäkin mikä tahansa aamuaerobinen olisi yhtä tehokasta/tehotonta kuin milloin tahansa tapahtuva liikunta.
(Vai perustuukohan se aamuaerobisen tehokkuus sittenkin johonkin hormoneiden suhteeseen eikä tyhjiin hiilarivarastoihin - hmmm *miettii itsekseen*)
Otit esimerkiksi vähän liikkuvan ylähiilari-ihmisen, joka edustaa sitä toista ääripäätä. Ko. henkilon kohdalla prosessi varmaan meneekin just noin, mutta mitäs, jos kyseessä on vaikkapa liikuntaa säännollisesti n. 4-5 kertaa viikossa harrastava "kutraaja", joka syo about 40-30-30 -metodilla ja kuluttaa liikkuessaan n. 400 kcal/suoritus, josta kaiketi 50-100 g hiilihydraattia? Eiko silloin varastoissa ole joka päivä sen verran tilaa, että ko. henkilo voi syodä 100-200 g hiilaria ilman, että insuliinia tarvitaan ts. hiilarit menevät suoraan lihaksiin? Kun aivoihinkin sitä tarvitaan jo se 150 g?
Ja onko hiilareiden laadulla väliä ennen kuin varastot ovat täynnä? Vai nappaako insuliini nopeat hiilarit verestä matkaansa, vaikka lihasten ja maksan varastoissa olisi vielä hyvin tilaa? Ymmärrän kyllä, että jos kaikki varastot on jo täynnä ja käsi käy Makuunin pussilla, että lihominenhan siitä seuraa, mutta mitäs, jos kaikki sokerit mahtuisivat varastoihin? Ts. erittyyko insuliinia vereen heti, kun suu maistaa makean, vaiko vasta sitten, kun turkinpippuri on käynyt niin maksan kuin lihastenkin luona, mutta on palannut vereen, koska ei mahtunut sisään? Menee kyllä monimutkaiseksi
