Minä olen metsuri

Tosin, ammattinimike on nykyään ehkä hieman hämäävä, koska metsurinhommat käsittävät raivuita ja näin kesäkautena isommassa tai pienemmässä määrin istutuksia. Kuitenkaan ei pidä luulla etteikö tuollainenkin työ olisi raskasta, koska taimikot harvoin ovat mitään tasamaisia, puistomaisia siistejä pikkumetsiköitä tai että istututtaminen olisi yhtä kuin tasaisella peltopohjalla tai hiekkakankaalla käyskentelyä

Työn lisäksi liikun vaihtelevasti, lenkkeilen ja pyöräilen koirien kanssa, käyn ratsastamassa ja nyt pitäisi aloitella taas lihastreeniä ja juoksemista. Ollaan muuttamassa taloon, jossa on kantovesi ja puulämmitys, joten fyysinen rasitus ei tyssää työpäivän päättymiseen.
Meillä iso merkitys töissä jaksamisella on työtekniikalla. Itse olen vuoden verran näitä hommia tehnyt ja opetteluttaa yhä edelleen. Nyt sentään alkaa jo itse huomata selvästi milloin hutiloi ja milloin tekee itseään säästäen, ero työpäivän jälkeen on HURJA. Toki sekin vaikuttaa millaista palstaa tehdään, millanen siellä on maasto, onko rinteitä, kivikkoa, suota, minkä kokoista on lähtevä puu ja miten paljon sitä on. On ihan eri asia raivata umpeen pölähtänyttä rinnepalstaa, jossa lähtevä puu on 4-6 metristä kuin niittää tasamaalla max parimetristä vesaikkoa.
Meillä on hyvin vaihtelevasti evästä mukana töissä, helteillä ei juuri tee edes mieli syödä mitään saati juoda kahvia. Aamulla tankataan hyvin ja töihin varataan tarpeeksi (noin 5l/nuppi) vettä ja sitten syödään magnesiumia ja D:tä. Mun pitäisi huolehtia tarkemmin riittävästä juomisesta ja syödä enemmän suolaa.
Riittävät yöunet (mitkä?) ja semmonen päätä ja kroppaa nollaava liikunta töiden vastapainoksi pitää suorituskykyä yllä aika hyvin, mutta kyllä sitä silti joka perjantai on iloinen, kun työviikko on taputeltu kasaan
