karppaus.infon arkistoitu foorumi

Helsingin Sanomat julkaisi 21.11.2013 jutun joka ansaitsee oman ketjun:

Jutun, josta kaikki lainaukset ovat, on kirjoittanut Satu Kaarla.



Rasvojen suhteen ollaan konservatiivisia.



Onko hyviä hiilihydraatteja olemassa?

Proteiinien laadusta ei puhuta. Ovatko kaikki yhtä hyviä?

Kaarla kysyy ravitsemusterapeutilta.



Onko rasvojen laatu selvitetty perin pohjin, asiasta ei vallitse niin laaja konsensus kuin suomalaisia lehtiä lukemalla voisi kuvitella.



Viimeinen virke on mielenkiintoinen. Punaisen lihan määrä on eineksissä ja makkaroissa ja leikkeissä jatkuvasti vähentynyt ja kanan, tärkkelyksen, suolan ja veden taas lisääntynyt. Terveellisempään suuntaan ollaan siis menossa.

Pro­teii­nien vertailu on mahdollista.




Ami­no­hap­po­koos­tu­muk­sel­taan par­hai­ta ovat mai­don, ka­nan­mu­nan, li­han ja
TOMI MALKKI
Li­ha ei ole yk­kö­nen, kun pro­teii­nin läh­tei­tä lai­te­taan pa­rem­muus­jär­jes­tyk­seen. Mai­top­ro­teii­ni kas­vat­taa par­hai­ten li­has­ta, mut­ta kas­vi­kun­nan pro­teii­nin läh­teis­sä on enem­män kui­tua ja hy­vää ras­vaa.
Ras­vo­ja on ole­mas­sa hy­viä ja huo­no­ja eli peh­mei­tä ja ko­via. Hii­li­hyd­raa­tit­kin jae­taan su­siin ja lam­pai­siin: no­pei­siin höt­tö­hii­la­rei­hin ja kui­tu­pi­toi­siin, hy­viin hii­li­hyd­raat­tei­hin.
Mik­si sit­ten pro­teii­nien laa­dus­ta ei ko­his­ta? Ovat­ko kaik­ki pro­teii­nit yh­tä ter­veel­li­siä?
"Pe­rim­mäi­nen syy lie­nee, et­tä asiaa ei ole juu­ri­kaan tut­kit­tu", vas­taa ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti Jan Verho.
Ver­ho kui­ten­kin en­nus­taa, et­tä pro­teii­nit ovat "tu­le­vai­suu­den ras­vo­ja" ja nii­den laa­tu ter­vey­den kan­nal­ta sel­vi­te­tään pe­rin poh­jin.
Rat­kais­ta­va­na on muun muas­sa pu­nai­sen li­han mys­tee­ri. Tut­ki­muk­sis­sa on ha­vait­tu, et­tä run­sas pu­nai­sen li­han syö­mi­nen on ter­veys­ris­ki. Syy­nä ei­vät kui­ten­kaan voi ol­la li­han ko­vat ras­vat, sil­lä mai­dos­sa on huo­noa eli ko­vaa ras­vaa suh­tees­sa enem­män kuin pu­nai­ses­sa li­has­sa. Mai­to ei sil­ti ole sa­man­lai­nen ter­veys­ris­ki kuin pu­nai­nen li­ha, mel­kein­pä päin­vas­toin. Eten­kin ha­pan­mai­to­tuot­teet näyt­tä­vät ole­van ter­vey­del­le hy­väk­si.
Ja­los­tet­tu pu­nai­nen li­ha eli esi­mer­kik­si mak­ka­rat, pe­ko­ni ja kink­ku­leik­ke­leet on ha­vait­tu eri­tyi­sen hai­tal­li­sek­si se­kä ame­rik­ka­lai­sis­sa et­tä eu­roop­pa­lai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa.
VER­TAI­LU eri pro­teii­nien vä­lil­lä on kui­ten­kin mah­dol­lis­ta, ja nii­tä voi­daan ny­kyi­sel­lä­kin tie­tä­myk­sel­lä pan­na jon­kin­lai­seen pa­rem­muus­jär­jes­tyk­seen.
Hyö­dyl­li­sim­piä ra­vin­nos­sa ovat ne, jois­sa on kaik­kia vält­tä­mät­tö­miä ami­no­hap­po­ja so­pi­vas­sa suh­tees­sa. Ami­no­hap­po­ja, jois­ta pro­teii­nit koos­tu­vat, on yh­teen­sä 20. Niis­tä vält­tä­mät­tö­miä on kah­dek­san, lap­sil­le yh­dek­sän. Kaik­ki muut ami­no­ha­pot ih­mi­nen pys­tyy ra­ken­ta­maan, mut­ta vält­tä­mät­tö­mät on saa­ta­va ruuas­ta.
Ami­no­hap­po­koos­tu­muk­sel­taan par­hai­ta ovat mai­don, ka­nan­mu­nan, li­han ja ka­lan pro­teii­nit.
Kas­vip­ro­teii­neis­sa on niis­sä­kin vält­tä­mät­tö­miä ami­no­hap­po­ja. Kus­sa­kin pro­teii­ni­kas­vik­ses­sa on kui­ten­kin liian vä­hän jo­tain tär­keim­mis­tä ami­no­ha­pois­ta.
Esi­mer­kik­si soi­ja­pa­vuis­sa ja muis­sa pal­ko­kas­veis­sa on vain vä­hän me­tio­nii­nia. Päh­ki­nöis­sä, sie­me­nis­sä ja vil­jas­sa taas on me­tio­nii­nia, mut­ta niis­sä on niu­kas­ti muun muas­sa ly­sii­niä, joi­ta taas on pal­ko­kas­veis­sa.
Sik­si kas­vis­syö­jän pi­tää yh­dis­tel­lä mo­ni­puo­li­ses­ti eri pro­teii­nin läh­tei­tä. Riit­tää, et­tä yh­den päi­vän ai­ka­na syö mo­ni­puo­li­ses­ti: kaik­kia eri­lai­sia kas­vip­ro­teii­ne­ja ei tar­vit­se las­ta­ta sa­mal­le ate­rial­le.
Poik­keus on tree­nin jäl­kei­nen ra­vin­to. Sil­loin pi­täi­si saa­da kaik­kia ami­no­hap­po­ja yh­del­lä ker­ral­la ja riit­tä­väs­ti, huo­maut­taa lii­kun­ta­fy­sio­lo­gian do­sent­ti Juha Hulmi.
JOS HA­LUAA kas­vat­taa li­has­mas­saa, val­kuai­sai­neet on kaik­kein hel­poin pan­na pa­rem­muus­jär­jes­tyk­seen.
"Vas­toin us­ko­muk­sia li­ha ei ole op­ti­maa­li­sin pro­teii­nin­läh­de li­has­ten kas­vat­ta­mi­seen", Hul­mi sa­noo. Rat­kai­se­va on leu­sii­ni-­ni­mi­sen ami­no­ha­pon mää­rä.
"A­mi­no­ha­pois­ta leu­sii­ni on ai­noa, jo­ka pys­tyy suo­raan vies­tit­tä­mään li­hak­sil­le käs­kyn kas­vaa."
Ko­ti­juus­ton te­ki­jän ei siis kan­na­ta heit­tää ar­vo­kas­ta ai­ne­so­saa pois. Si­tä voi käyt­tää esi­mer­kik­si lei­pä­tai­ki­nan nes­tee­nä.
He­ra­jau­het­ta myy­dään ur­hei­li­joi­den ra­vin­to­li­sä­nä. Myös teol­li­suus käyt­tää he­ra­jau­het­ta elin­tar­vik­keis­sa.
KA­NAN­MU­NA, ka­la, li­ha ja soi­ja ovat mai­top­ro­teii­nin jäl­keen par­haat val­kuais­läh­teet li­has­mas­san kas­vat­ta­mi­seen.
Leu­sii­nia on myös kas­vip­ro­teii­nis­sa, mut­ta vä­hem­män kuin eläin­kun­nan tuot­teis­sa.
"Ve­gaa­ni­kin voi kas­vat­taa li­hak­siaan muun muas­sa päh­ki­nöi­tä, sie­me­niä, pa­pu­kas­ve­ja ja esi­mer­kik­si spi­ru­li­na-­me­ri­le­vää yh­dis­te­le­mäl­lä", Hul­mi neu­voo.
"M­yyn­nis­sä on myös kas­vi­poh­jai­sia ra­vin­to­li­siä. Nii­den vai­ku­tus­ta li­has­kas­vuun on tut­kit­tu vä­hän, mut­ta niil­lä täy­den­tä­mäl­lä päi­vit­täi­set pro­teii­nit saa hel­pom­min kuin pel­käs­tä ruuas­ta."
JOS PRO­TEII­NE­JA ei tar­kas­tel­la li­has­ten kas­vat­ta­mi­sen vaan ylei­ses­ti ter­veel­li­syy­den nä­kö­kul­mas­ta, pro­teii­nien pa­rem­muus­jär­jes­tyk­seen lait­ta­mi­nen on mut­kik­kaam­pi jut­tu.
Kas­vip­ro­teii­nin puo­les­ta pu­huu ras­vo­jen laa­tu. Li­has­sa on enem­män tyy­dyt­ty­nyt­tä ras­vaa, kas­vi­kun­nan ras­vat taas ovat ter­veel­li­siä. Ter­veel­li­siä peh­mei­tä ras­vo­ja on eri­tyi­ses­ti päh­ki­nöis­sä ja sie­me­nis­sä, sa­moin ka­las­sa.
Kas­vik­sis­sa on kui­tu­ja, mut­ta eläin­tuot­teis­ta ne puut­tu­vat. Hyö­dyl­li­siä vi­ta­mii­ne­ja on puo­les­taan niin kas­vik­sis­sa, li­has­sa kuin ka­las­sa­kin.
Pu­nai­sen li­han ja eten­kin ja­los­te­tun li­han lii­ka­saan­ti on muun muas­sa kak­kos­tyy­pin dia­be­tek­sen ja suo­lis­to­syö­vän ris­ki­te­ki­jä. Ja­los­tet­tu pu­nai­nen li­ha li­sää myös sy­dän- ja ve­ri­suo­ni­tau­ti­ris­kiä.
Ei kui­ten­kaan var­mas­ti tie­de­tä, mi­kä li­has­ta te­kee hai­tal­li­sen.
Jan Ver­hon mu­kaan mah­dol­li­sia syy­päi­tä on usei­ta. Li­ha­ja­los­tei­den suo­la on yk­si mah­dol­li­nen osa­te­ki­jä. Myös fos­fo­ri on yk­si pääe­päil­lyis­tä. Fos­fo­ri on tar­peel­li­nen ki­ven­näi­sai­ne, mut­ta lii­ka­saan­ti voi hei­ken­tää luus­toa.
Ruuan­val­mis­tuk­ses­sa li­han kyp­sen­tä­mi­ses­sä käy­te­tään yleen­sä kor­keam­pia läm­pö­ti­lo­ja kuin kas­vis­ten kyp­sen­tä­mi­ses­sä. Kor­keis­sa läm­pö­ti­lois­sa taas syn­tyy hai­tal­li­sia yh­dis­tei­tä, jo­pa syö­pää ai­heut­ta­via kar­si­no­gee­ne­jä.
Myös li­ha­ja­los­tei­den si­säl­tä­mät nit­rii­tit tie­de­tään epä­ter­veel­li­sik­si. Nit­riit­tiä käy­te­tään säi­lön­täai­nee­na.
Li­has­sa on pal­jon rau­taa. Rau­ta on tar­peel­li­nen hi­ve­nai­ne, mut­ta lii­ka rau­ta kiih­dyt­tää eli­mis­tön tu­leh­dus­reak­tio­ta.
RUN­SAAN pro­teii­nin saan­nin on ha­vait­tu ku­lut­ta­van ke­hos­ta kal­siu­mia. Teo­rias­sa se­kä eläin- et­tä kas­vip­ro­teii­nin pi­täi­si vai­kut­taa sa­mal­la ta­val­la. Tut­ki­muk­sis­sa kui­ten­kin kal­siu­mia hä­viää eli erit­tyy virt­saan eten­kin niil­lä ih­mi­sil­lä, jot­ka syö­vät run­saas­ti eläinp­ro­teii­ne­ja.
Ha­vain­toa tu­kee myös se, et­tä os­teo­po­roo­sia ei esiin­ny mais­sa jois­sa syö­dään pal­jon kas­vik­sia mut­ta vä­hän kal­siu­mia. Sik­si län­si­mais­sa kal­siu­min tar­ve on huo­mat­ta­van suu­ri.
Kas­vip­ro­teii­neil­la­kin kui­ten­kin on mah­dol­li­sia hait­to­ja. Kas­vi­pe­räi­set pro­teii­ni­läh­teet saat­ta­vat eh­käis­tä pro­teii­nien pilk­kou­tu­mis­ta ja li­sä­tä nii­den me­ne­tys­tä ulos­te­mas­saan, toi­sin sa­noen kaik­ki ruuan val­kuai­sai­ne ei imey­dy, ker­too ter­veys­tie­tei­den toh­to­ri Kristiina Juvonen Itä-­Suo­men ylio­pis­tos­ta.
Kas­vip­ro­teii­nia pi­tää syö­dä enem­män kuin eläinp­ro­teii­nia sik­si­kin, et­tä sii­nä on vält­tä­mät­tö­miä ami­no­hap­po­ja suh­teel­li­ses­ti vä­hem­män.
EKO­LO­GI­SUU­DEN kan­nal­ta kas­vip­ro­teii­ne­ja pi­de­tään pa­rem­pi­na kuin eläinp­ro­teii­ne­ja. Esi­mer­kik­si hii­li­ja­lan­jäl­kiä ver­tai­le­mal­la jär­jes­tys eko­lo­gi­sim­mas­ta tuh­lai­le­vim­paan on kar­keas­ti seu­raa­va: pa­vut, soi­ja, mai­to, ka­la, ka­nan­mu­na, broi­le­ri, sian­li­ha, juus­to ja nau­dan­li­ha.
Eko­lo­gi­suu­teen kui­ten­kin vai­kut­ta­vat mo­net asiat. Esi­mer­kik­si luon­non­ka­lan hii­li­ja­lan­jäl­ki on pal­jon pie­nem­pi kuin kas­va­te­tun ka­lan.
Kas­va­tet­tu sie­nip­ro­teii­ni, kaup­pa­ni­mel­tään quorn, on val­mis­ta­jan il­moi­tuk­sen mu­kaan hii­li­ja­lan­jäl­jel­tään soi­jan ja mai­don luok­kaa. Sie­nip­ro­teii­ni on muil­ta­kin omi­nai­suuk­sil­taan koh­tuul­li­sen hy­vä kas­vip­ro­teii­ni. Sii­nä on mel­ko pal­jon muun muas­sa li­has­ten ra­ken­nu­sai­net­ta, leu­sii­nia.
"Pe­rim­mäi­nen syy lie­nee, et­tä asiaa ei ole juu­ri­kaan tut­kit­tu", vas­taa ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti Jan Verho.
Ver­ho kui­ten­kin en­nus­taa, et­tä pro­teii­nit ovat "tu­le­vai­suu­den ras­vo­ja" ja nii­den laa­tu ter­vey­den kan­nal­ta sel­vi­te­tään pe­rin poh­jin.
Rat­kais­ta­va­na on muun muas­sa pu­nai­sen li­han mys­tee­ri. Tut­ki­muk­sis­sa on ha­vait­tu, et­tä run­sas pu­nai­sen li­han syö­mi­nen on ter­veys­ris­ki. Syy­nä ei­vät kui­ten­kaan voi ol­la li­han ko­vat ras­vat, sil­lä mai­dos­sa on huo­noa eli ko­vaa ras­vaa suh­tees­sa enem­män kuin pu­nai­ses­sa li­has­sa. Mai­to ei sil­ti ole sa­man­lai­nen ter­veys­ris­ki kuin pu­nai­nen li­ha, mel­kein­pä päin­vas­toin. Eten­kin ha­pan­mai­to­tuot­teet näyt­tä­vät ole­van ter­vey­del­le hy­väk­si.
Ja­los­tet­tu pu­nai­nen li­ha eli esi­mer­kik­si mak­ka­rat, pe­ko­ni ja kink­ku­leik­ke­leet on ha­vait­tu eri­tyi­sen hai­tal­li­sek­si se­kä ame­rik­ka­lai­sis­sa et­tä eu­roop­pa­lai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa.
VER­TAI­LU eri pro­teii­nien vä­lil­lä on kui­ten­kin mah­dol­lis­ta, ja nii­tä voi­daan ny­kyi­sel­lä­kin tie­tä­myk­sel­lä pan­na jon­kin­lai­seen pa­rem­muus­jär­jes­tyk­seen.
Hyö­dyl­li­sim­piä ra­vin­nos­sa ovat ne, jois­sa on kaik­kia vält­tä­mät­tö­miä ami­no­hap­po­ja so­pi­vas­sa suh­tees­sa. Ami­no­hap­po­ja, jois­ta pro­teii­nit koos­tu­vat, on yh­teen­sä 20. Niis­tä vält­tä­mät­tö­miä on kah­dek­san, lap­sil­le yh­dek­sän. Kaik­ki muut ami­no­ha­pot ih­mi­nen pys­tyy ra­ken­ta­maan, mut­ta vält­tä­mät­tö­mät on saa­ta­va ruuas­ta.
Ami­no­hap­po­koos­tu­muk­sel­taan par­hai­ta ovat mai­don, ka­nan­mu­nan, li­han ja ka­lan pro­teii­nit.
Li­ha ei ole yk­kö­nen, kun pro­teii­nin läh­tei­tä lai­te­taan pa­rem­muus­jär­jes­tyk­seen. Mai­top­ro­teii­ni kas­vat­taa par­hai­ten li­has­ta, mut­ta kas­vi­kun­nan pro­teii­nin läh­teis­sä on enem­män kui­tua ja hy­vää ras­vaa.
Ras­vo­ja on ole­mas­sa hy­viä ja huo­no­ja eli peh­mei­tä ja ko­via. Hii­li­hyd­raa­tit­kin jae­taan su­siin ja lam­pai­siin: no­pei­siin höt­tö­hii­la­rei­hin ja kui­tu­pi­toi­siin, hy­viin hii­li­hyd­raat­tei­hin.
Mik­si sit­ten pro­teii­nien laa­dus­ta ei ko­his­ta? Ovat­ko kaik­ki pro­teii­nit yh­tä ter­veel­li­siä?
"Pe­rim­mäi­nen syy lie­nee, et­tä asiaa ei ole juu­ri­kaan tut­kit­tu", vas­taa ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti Jan Verho.
Ver­ho kui­ten­kin en­nus­taa, et­tä pro­teii­nit ovat "tu­le­vai­suu­den ras­vo­ja" ja nii­den laa­tu ter­vey­den kan­nal­ta sel­vi­te­tään pe­rin poh­jin.
Rat­kais­ta­va­na on muun muas­sa pu­nai­sen li­han mys­tee­ri. Tut­ki­muk­sis­sa on ha­vait­tu, et­tä run­sas pu­nai­sen li­han syö­mi­nen on ter­veys­ris­ki. Syy­nä ei­vät kui­ten­kaan voi ol­la li­han ko­vat ras­vat, sil­lä mai­dos­sa on huo­noa eli ko­vaa ras­vaa suh­tees­sa enem­män kuin pu­nai­ses­sa li­has­sa. Mai­to ei sil­ti ole sa­man­lai­nen ter­veys­ris­ki kuin pu­nai­nen li­ha, mel­kein­pä päin­vas­toin. Eten­kin ha­pan­mai­to­tuot­teet näyt­tä­vät ole­van ter­vey­del­le hy­väk­si.
Ja­los­tet­tu pu­nai­nen li­ha eli esi­mer­kik­si mak­ka­rat, pe­ko­ni ja kink­ku­leik­ke­leet on ha­vait­tu eri­tyi­sen hai­tal­li­sek­si se­kä ame­rik­ka­lai­sis­sa et­tä eu­roop­pa­lai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa.
VER­TAI­LU eri pro­teii­nien vä­lil­lä on kui­ten­kin mah­dol­lis­ta, ja nii­tä voi­daan ny­kyi­sel­lä­kin tie­tä­myk­sel­lä pan­na jon­kin­lai­seen pa­rem­muus­jär­jes­tyk­seen.






Jos ei treenaa on valkuaisaineiden paremmuusjärjestys mutkikas juttu. Jopa niin, että vanhat peikot nousevat esiin.

_________________
“To be is to do - Socrates
To do is to be - Sartre
Do Be Do Be Do - Sinatra”

― Kurt Vonnegut

Hauskinta Satu Kaarian artikkelissa on pallottelu kovalla rasvalla (jokainen kunnianhimoinen terveysjuttuhan aloitetaan saarnalla kovan rasvan vaarallisuudesta). Punainen liha on vaarallista mutta kova rasva ei ole se syypää. Maitotuotteissakaan kova rasva ei Sadun mielestä ole vaarallista päinvastoin...mutta mutta kova rasva se vaan on niin hirveen vaarallista. Kun ei oikein vaan toimittajakaan tiedä miksi se on niin vaaralllista...mutta kun se on vaan niin pirun vaarallista. Uskokaa nyt!!!

Reipas