Itse olen broiskuliemessä käyttänyt periaattetta, että kun luut ovat niin höhhöä, että menevät poikki pienelläkin taittamisella, niin liemi on valmista. Aikaa siihen on mennyt yleensä sellaiset 5 h. Tuossa vaiheessa ovat nivel-kohdatkin aika pehmeitä, eli niistäkin on ilmeisemmin jotain irronnut. Ero vähemmän aikaa keitetyssä liemessä on merkittävä, jäähtyneenä on paljon litkumpaa. Eli ilmeisesti pidemmällä keittoajalla irtoaa liemeen enemmän kollageenia.
Omaan broiskuliemeen eksyi viimeksi nahistuneet juuresjämät (porkkanaa ja palsternakkaa), sipulia, valkosipulia, mustapippuria ja salviaa. Etikkana oli käytössä omenaviinietikka. Edelliskerralla oli happona sitruunamehua ja täytyy sanoa, että tuo omppuetikka sopi maaullisesti kyllä paremmin.
Luuliemet ovat aivan parhautta esim. kasvissosekeitoissa. Saa sen lihaisan maun ilman lihaa.
Varsinkin opiskelijan kukkaron kannalta välillä varsin mukavaa. 
Jos pieniluisessa menee 5 h, isoluisemmassa, vaikka naudan putkiluissa, menee siis vielä kauemmin. Huoh. Siis jos haluaa kaikki ravinnot irti.
Ja toisaalta, eihän siinä hellan vierellä nyt tarvitse sitä koko keittoaikaa olla kytiksellä, kunhan huolehtii, että nestettä on tarpeeksi. Sadepäivät tai sellaiset päivät, jolloin ei tule ulos juuri astuttua ovat hyviä liemien keittelypäiviä. Menee siinä kaiken muun ohessa.
Voin raportoida ensi vuonna kokeilusta. Jos laittaa vihanneksia, pannaanko ne aluksi pataan vai loppupuolella?
Kerran viikossa vihannesleikkuujämistä sitten keiteltiin kattilallinen kasvislientä (tai laitettiin luuliemikattilaan, luulientä keitettiin harvemmin). Täysin kasvispohjaisesta liemestä saa muuten yllättävänkin maukasta, kun sekaan heittää sieniä. Itse otin syksyllä talteen suppisten höyrytyksen yhteydessä irronneet nesteet ja pakastin. Antoi aika kivan makulisän esimerkiksi karjalanpaistiin.
