Minä en pihistele ruokakustannuksissa, ellei ole samanlaatuisesta valittavissa halpaa ja kallista versiota.
Jokainen syöty asia on ikäänkuin lääke, terveyteen vaikuttava asia. En ostaisi piraattihalpaversiota reseptilääkkeestäkään, jos jotain sellaista joutuisin jatkuvasti syömään. Tämä on vähän sama juttu; ruoka vaikuttaa terveyteen niin paljon, että siinä säästelen vain jos laatu ei kärsi lainkaan.
Tällä hetkellä pähkäilen juuston laatua:
X-tra kermajuusto on halpa, sopivassa pakkauksessa sinkkutaloudelle ja lisäaineeton. Mutta toisaalta Keski-Euroopassa on vähän väliä näitä 'hupsista, joutui dioksiinipitoista öljyä rehuun käytetyn jäteöljyn sekaan' -skandaaleja. Ja vaikka moista ei juuri olisinkaan, haluanko syödä maitoa, joka on tuotettu rehulla jonka rasva on kierrätettyä ravintoloiden paistoöljyä?
Huomaan tiukkenevani näissä koko ajan, kokonaiskemikaalikuorma on ajatuksissa niin, että olen ruvennut diskailemaan muuten houkuttavia tuotteita (Ahvenanmaalainen saaristokermajuusto - tod.näk. laiduntaneen lehmän maidosta, mutta säilöntäaineita kaksikin E-koodia) yhdenkin lisäaineen vuoksi. En tosin ihan minkä tahansa lisäaineen; happamuudensäätöaineet menevät ne kun ovat yleensä suht vaarattomia sitruuna- tai maitohappoa. Säilöntäaineet, sakeuttamisaineet sun muut puolestaan vaikuttavat. Ja tämä kappale sopisi hyvin neuroosiketjuun tai karppaamisen haitat-ketjuun myös...
Ketjun otsikko voisi minun mentaliteetillani olla siis vaikkapa:
Köyhäterveydenhoitoa vai luksuselämää? Piraattilääkkeitä vai kallista?
Säästän mieluummin muista asioista, kuin ruuasta. Mutta ei se luksusta tarkoita ja sinkkutalouden ruokakulut pysyvät näinkin noin 200 eurossa per kuukausi, kun eineksiä, leikkeleitä yms. mitään prosessoitua ei juurikaan kulu ja ne ne vasta kalliita ovat.
Sitäpaitsi ahvenanmaalaiset karitsan kylkiluut ovat luxusta, vaikka niiden hinta onkin vain 10 euroa per 3 kiloa.

Karppaus tekee ehkä myös sen, että ne nykyään luksukseksi koetut asiat nimenomaan ovat halpoja, kun vertaa teolliseen 'ruokaan.'