Mikael Fogelholm lausui asiasta näin (kohdasta 26.28 alkaen): Tutkimus ei kerro MITÄÄN Välimeren ruokavalion paremmuudesta suhteessa vähärasvaiseen ruokavalioon. Se kertoo ainoastaan sen, minkä olemme tieneet jo vuosikausia eli sen, että Välimeren ruokavaliossa on paljon hedelmiä ja kasviksia ja paljon terveellisiä tyydyttämättömiä rasvahappoja, minkä vuoksi se on terveellinen ruokavalio."
Vähärasvaisen ruokavalion ryhmäläiset söivät viikoittain kuitenkin vain puoli annosta enemmän vihanneksia eli 0,07 päivittäistä annosta enemmän kuin Välimeren ruokavaliota noudattavat. Hedelmien kulutusmääriä ei raportissa mainittu, mutta kaikkien tutkimusryhmien jäseniä kehotettiin ssyömään kasviksia ja hedelmiä.
8Sen laihtumisjutun muistin väärin, taikka muistin muuten varmaan oikein, mutta se koskikin toista ohjelmassa refertoitua tutkimusta, minkä vuoksi editoin ko. kohdan nyt pois alkuperäisestä postauksestani.)
P.S.
Fogelholmin vihjaama ajatus siitä, että ko. tutkimuksen vähärasvainen ruokavalio saattaisi olla yhtä terveellinen kuin Välimeren ruokavalio on kyllä todella outo.
Tutkimuksen vähärasvainen ruokavalio oli seuraavanlainen:
Ohjeena oli suosia ravinnossa leipää, pastaa, riisiä, papuja, hedelmiä ja vihanneksia sekä vähärasvaisia maitotuotteita, vähärasvaista kalaa ja vähärasvaista lihaa ja etenkin vähärasvaista siipikarjanlihaa.
Ruoka piti kypsentää mieluiten ilman rasvan lisäämistä, LEIVÄN PÄÄLLE EI SAANUT LAITTAA LAINKAAN RASVALEVITETTÄ, lihasta piti leikata näkyvä rasva pois, öljyn, rasvaisten salaattikastikkeiden, voin ja margariinin ja laardin, jäätelön ja kerman majoneesin ja pähkinöiden, leivonnaisten ja muiden rasvaisten ruoka-aineiden käyttöä piti välttää.
Ja HUOM: tämä ruokavalio oli tarkoitettu normaaliksi ruokavalioksi eikä tilapäiseksi laihdutusruokavalioksi. Mistähän Fogelholm ajatteli sen noudattajien saavan niitä paljon puhuttuja hyviä rasvahappoja, kun rasvaa ei saanut edes käyttää? 
Kyseessä oli muuten täsmälleen sama ruokavalio, jota markkinoitiin Suomessa esim. diabeetikkojen loppuelämän ruokavalioksi ravitsemusterapeuttien toimesta ainakin 1980-luvulla. Ehkä ainoa poikkeus oli, että suomalaisessa versiossa piti välttää myös makeutettuja marjakiisseleitä. Päivittäin sallittujen neljän leipäviipaleen päälle sai laittaa kuitenkin yhden teelusikallisen rasvaa per viipale, jos ei laittanut leivän päälle juustoa. (Toinen vaihtoehto oli käyttää ko. teelusikallinen ruoan kypsentämiseen.)
Yhden Vaasan ruispalaviipaleen ohueen voiteluun tarvitaan yli 2 tasapäistä teelusikallista rasvaa, joten niukkoja olivat tuon ajan suositukset. 
|
