|
Saako aloittaa ketjun näin? Olen näitä keskusteluja lukenut ja yrittänyt sisäistää asioita, mutta olenkohan nyt kuitenkaan ymmärtänyt kaikkea tai mitään edes tarpeeksi.
Vuosi sitten lopetin tupakanpolton - jee ja hyvä minä - mutta tottahan sen tilalle piti alkaa syömään. Koko aikuisikäni on painoni pysynyt 65 - 70 kgn välissä ja aina olen uhonnut etten ikinä ala millekään dieetille enkä ainakaan pidä siitä mitään meteliä. En pitänyt tupakkalakostakaan, aina olen inhonnut sitä, jos joku sillä ja tällä lakolla tai dieetillä joka toisessa lauseessa nostaa esille. Minä en kertonut kenellekään, lopetin vaan. Ja aloin tosiaan syödä tilalle. Suklaa oli peruselintarvikkeeni, on ollut sitä kyllä aina. Ei niin, että menisi levy päivässä tai kerralla, mutta joka ainoa aamu ja ilta, kahvin kanssa. Ja kahviin sokeria ja leipää, joka välissä ruisleipää ja juustoa. Pullasta en tykkää enkä syö, mutta karkkia ja suklaata ja omenamehua ja ruisleipää. Muuten olen aina ruuanlaittoa inhonnut, eikä ruoka ole ollut mikään tärkeä asia, mutta ajankulukseni söin useammin kun ei tupakallakaan voinut enää juosta.
Olen siis 172 cm pitkä ja aina painanut 65-70 kg. Paitsi raskauksien aikana, silloin lihoin kuin pullataikina, mutta kilot tippuivat kuin itsestään imetysten jälkeen, ei toki niiden ansiosta. Ikääkin on kertynyt jo reilut 45 vuotta, ikäkinkö nahan alle kertyy? Mutta ykskaks huomasin, että maha on möhö ja painoa 80 kg. Jotain tehtävä, olo on ällö. On lopetettava syöminenkin.
Vähähiilihydraattinen ravinto, karppaus vaikutti hyvältä. Ei tarvitse nähdä nälkää, sitä en kestä. Ja painoa saisi pois ja möhömahan pienemmäksi. Sillä kertaheitolla minä vanha leivänsyöjä jätin syömättä leipää. Suklaatakin jäi kaappiin ja on ollut siellä siitä asti. Kahvista jätin sokerin pois, vaikka pahaahan se on. Aloin syödä kananmunia ja kasviksia ja salaattia ja juustoa ja meetwurstia.
Meni viikko, oli tippunut pari kiloa, meni kuukausi ja oli lähtenyt 5 kiloa ja tuntui kivalta. Meni seuraava viikko ja ei mitään ja nyt on mennyt toista kuukautta että samassa junnataan, 75 kg ja maha taas möllöttää ja ällöttää. Mikä meni mönkään?
Tiedän että pari kompastuskiveä on. Vai onko? Ilman xylitol-purkkaa en pärjää, vai onko pakko? Syön purkkaa ehkä 10-20 palaa/päivä, se kerryttää jonkun verran ilmaa vatsaan kyllä, mutta onko se muutoin oikeasti haitallista? Tuoteselostuksessahan kerrotaan toki hh-määäräksi huikeita lukuja, mutta oliko se niin, että täysxylitolpurkassa se ei ole imeytyvää vai onko kuitenkin, Sekö tässä jumittaa?
Käytän kahvissa myös maitoa ja rasvatonta maitoa, koska vihaan kermakahvia ja täysmaitoa. Ja juon kahviakin työpäivinä paljon, ainakin 5-8 kupillista, mutta maidon määrä niissä yhteensä ei varmastikaan 100 ml ylitä, eli noin 5 g hh? Mutta kahvistako se nyt johtuu, siitäkinkö pitäisi eroon päästä? Kahvittomuudesta saan toki niin ison päänsäryn, että kokonaan sen jättäminen on melko mahdotonta, mutta onko silti pakko?
Muuten syön keskimäärin aika lailla näin;
Aamupalaksi paistan kaksi munaa, ehkä fetaa lusikallinen, ehkä pari pekonia kylkeen, ehkä muutama kirsikkatomaatti tai puolikas normitomaatti. Voissa paistan. Kylkeen vähän salaattia, ehkä paparikaa ja sitruunamaustettua oliiviöljyä loraus, koska tykkään siitä. Pari kuppia kahvia maidolla ja muutama juustoviipale, oltermannia tai valion edamia. Ulkolaisia ruokia yritän muuten välttää, kotimaista täytyy olla. Ja vettä juon aamulla jo ainakin puoli litraa tai litran ja muutama purukumi päälle.
Töissä on puolen päivän maissa jo kova nälkä, työ on liikkuvaista muttei fyysisesti rankkaa. Töihin otan evääksi 2-3 paistettua munaa, jotain edelisen illan jämiä jos on, esim. broilerikastiketta tai pannulla paistettuja vihanneksia, ehkä vähän fetaa, tomaattia ja salaattia kylkeen. Salaatissa on aina jääsalaattia - suosikkini - ja ehkä paprikaa, tomaattia ja kurkkua. Ja sitä sitruunaista oliiviöljyä. Vettä kylkipojaksi ainakin puoli litraa ja työpäivän aikana vähintään toinen ellei kolmas ja neljäskin. Ja kahvia maidolla. Vähintään yksi aamulla, toinen aamupäivällä, kolmas kuppi ruuan jälkeen ja neljäs iltapäivällä. Yleensä johonkin väliin vielä se viides ja kuudeskin. Kahviin vain se maito ei muuta eikä kylkiäisiä. Yhden herkun päivässä olen itselleni tarjonnut, ruuan jälkkäriksi Maitokolmion Profit-vanukas, annoksessa 7-9 g hh. Namia. Ja kotimaista. Ja sekö tämän kaataa?
Kotiin päästyäni paistan pannulla voissa yleensä broileria, muut lihat ällöttää. Ehkä pekonia joukkoon, ehkä jotain vihanneksia kuten parsaa, parsakaalia, kukkakaalia, lehtikaalia. Pippurikermaa kastikkeeksi, muulle perheelle lisukkeet, mulle salaattia. Salaattiin jääsalaattia, tomaattia, paprikaa, kurkkua, fetaa ja sitä sitruunaista oliiviöljyä. Ja isohko annos ja koko illan on nälkä ja nälkääni juon vettä ja syön purkkaa. Ehkä otan iltapalaksi turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia puolukoilla jos oikein nälättää tai juustoa tai meetwurstia.
Koska elin ennen samoilla eväillä eli kahdella juustoruisvoileivällä vuosikausia, en tähän nykyisenkään ruokavalioon kauheasti vaihtelua sisällytä. Yritin laittaa rasvaista sianlihaa, mutta oli ällöttävää. Ja tälläkin menee ruuanlaittoon minusta kauhean paljon aikaa ja vaivaa, enempään en pysty. Joinain päivinä iltaruoka on savukalaa - suosikkiani - ja välillä kahvin kanssa saatan ottaa leipäjuustoa. Minusta ruuan pitää olla hyvää, pahaa en voi syödä. Ja peruna on muuten pahaa, sitä en ole syönyt ikinä.
Mutta ei lähde läskit, ärsyttää. Kenellekään en ole puhunut syömisistäni, mutta tähän nyt kirjoitin - josko joku superkarppaaja ja kaiken tästä ruokavaliosta tietävä minua auttaisi ja sanoisi missä menee metsään? Kiittäisin kauniisti.
Kiitos Nam.
Heema
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
