Erittäin tuttu tunne minullekin miettiessä,että mitähän sitä tänään survoisi reppuunsa henkensä pitimiksi.
Tänä päivänä työaikani alkaa puolilta päivin ja loppuu puolenyön tietämissä. Aamiaiseksi olen syönyt tukevan annoksen munakasta a`la fetajuuston ja tomaatin kera.
Ruokatauko meillä on klo 17-18, jolloin pääsen syömään asemapaikkamme ruokalaan.
Reppuun olen varannut naposteltavaksi auringonkukan siemeniä sekä muutaman mantelin sekä puolikkaan kurkun rouskuteltavaksi ja vesipullon, koska on muistettava juoda usein. Painota miehellesikin juomisen tärkeys (no, miehillä rakon tyhjennyskin hoituu helpommin kuin meillä naisilla, ei tarvi olle se WC lähistöllä

!
Meikäläiselle vaan ei ole suotu "seurapiirirakkoa", joten monesti on tiukka paikka, kun en pääse veskiin silloin kun hätä ilmoittaa olemassaolostaan.
Teen aika hektistä työtä,josta en pääse milloin vaan asioille,esim.kys.
vessaan ! Ongelmansa kullakin....
Yöllä aion vielä herkutella jotain hyvää ennen nukkumaanmenoa, esim. marjarahkan,johon lorautan hiukan pellavasiemenöljyä kyytipojaksi, jotta saan tarpeeksi rasvaa oman läskini sulatukseen!
Muuten, tuo tarpeellinen rasvamäärä on tärkeä, muutoin ei läski sula. Minä lisäsin huomattavasti rasvan käyttöä (smetanaa, voita, oliiviöljyä) ja nyt on alkanut paino tippumaan tosi mukavasti!
Onnea myös miehellesi tällä karppaustiellä. Älä paapo häntä pilalle ohjaamalla tähän systeemiin, vaan anna hänelle itselleenkin mietittävää, kuinka päivän ruokailusta selviää, niin tämän systeemin oppii parhaiten!
JK. Piti sanomani,että minäkin teen epäsäännöllisen epäsäännöllistä työaikaa (työaika voi venyä joskus jopa 16:een tuntiin!),joten ymmärrään miehesi huolen ruokailun suhteen.