Siirsin tämän viestin tänne Pähkinöitä käsittelevästä ketjusta. Viestiin saamani kaksi vastausta jäivät kuitenkin ko. ketjuun: viewtopic.php?f=13&t=101759
Vaikuttaa siltä, että hyvin runsasrasvaisen ruoan nauttiminen iltaisin aiheuttaa minulle rajuhkoja uni- ja mielialaoireita. Kaikki alkoi siitä, kun halusin testata, onko minulla geenimutaatio, joka heikentää linolihapon imeytymistä. Aloin nauttimaan joka päivä äärimmäisen herkullista suklaamarsipaania, jonka olin sekoittanut mantelijauheesta, kaakaosta, kookosöljystä ja pienestä määrästä makeutusnestettä. Lisäksi tein toisen satsin, johon käytin mantelijauheen sijaan hasselpähkinäjauhetta. Myös niiden sekoitus maistui herkulliselta.
Söin pähkinöitä/manteleita aika reippaan puoleisesti, varmaan vähintään 80-100 grammaa päivässä. Muistelen, että heräsin jo ensimmäisenä yönä kesken unien. Olin nukkunut vasta neljä tuntia, mutta en saanut enää unta, vaan piti lukea ainakin tunti ennen kuin kykenin taas nukahtamaan.
Seuraavana yönä heräsin jo kahden tunnin kuluttua vuoteeseen käymisestä. Nukahdin uudestaan, mutta heräsin uudestaan taas kahden tunnin kuluttua.
Sitten alkoi ahdistus! Minulla on toki syytä olla ahdistunut, koska elämäni on äärimmäisen vaikeaa sen vuoksi, ettei Kela ole myöntänyt minulle työkyvyttömyyseläkettä eikä juuri muitakaan tukia. Olen elänyt jo vuosikausia omassa taloudessa noin 500 euron nettokuukausituloilla. Onhan se hirmuisen ahdistavaa, ettei rahani riitä läheskään kaikkeen välttämättömään ja se aiheuttaa myös todella suuren epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen ja sellaisen tunteen, että minut on sysätty yhteiskunnan ulkopuolelle, eristetty aivan kerta kaikkiaan muista ihmisistä jo senkin vuoksi, ettei minulla ole varaa käydä oikein koskaan juuri pihaani pidemmällä, koska elän maaseudulla ilman autoa eikä ole varaa ajaa taksilla kuin aivan pakottavissa tilanteissa. Ja sekin on hemmetin epäreilua, että muilla ihmisillä on varaa esim. kulkea ehjissä vaatteissa ja käydä jopa lomareissuilla, kun minä taas elän suoranaisessa puutteessa.
Niinpä ajattelin, että nyt on henkinen kestokykyni tullut tiensä päähän, että vuosien kiusaaminen on lopulta luhistanut mielenterveyteni ja olen sairastunut masennukseen.
Olin aika huolissani jo senkin vuoksi, että koin tarvitsevani apua, mutta tiesin hyvin, ettei minulla olisi varaa käydä missään terapiassa tai muunkaanlaisissa hoidoissa tms, koska minulla ei tosiaankaan ole sitä rahaa, kiitos paska-Kelan, joka kiusaa vammaisia. 
Elämäni alkoi olla pian hyvin ikävää: en saanut unta edes silloin, vaikka kävin vuoteeseen tavallista myöhemmin - vaikka minulla oli univelkaa.
Lisäksi ajattelin kiusaajiani todella monta kertaa päivässä. Se oli aivan kamalan piinallista ja ahdistavaa.
Kun lopulta nukahdin, heräsi jo tunnin kuluttua, enkä saanut uudestaan unta, vaikka olin kamalan väsynyt. Kuudentena päivänä ajattelin, että pitäisikö katsoa, jos pähkinöiden syömisen lopettaminen lopettaisi unettomuuteni ja masennukseni, jotka olivat siis molemmat alkaneet lähes yhtä aikaa ja äkillisesti, vaikkakin koko ajan pahentuen. Ensimmäisenä yönä pähkinälakon jälkeen heräsin "vasta" neljän tunnin kuluttua vuoteeseen käymisestä, mutta onneksi sain uudestaan unen päästä kiinni. Sen jälkeen minulla ei ollut enää mainittavia yöheräilyjä eikä myöskään nukahtamisvaikeuksia. Mielialanikin on taas oikein hyvä!
(En minä toki kiusaajiani ja kiusaaamista pysty unohtamaan, koska se määrittää niin vahvasti arkitodellisuuttani, mutta asia juolahtaa mieleeni enää muutaman kerran päivässä, kuten kaikkina näinä vuosina, eikä minun tarvitse ajatella sitä enää jatkuvasti.)Parin viikon kuluttua lisäsin rasvaa ruokavaliooni tällä kertaa voin muodossa. Kaava oli sama kuin pähkinöiden kanssa eli nautin lisääntyneen rasvan ilta- ja yöpainotteisesti. (Nautin ruuat yleensäkin hyvin ilta ja yöpainotteisesti, koska sairastan melatoniiniaineenvaihdunnan häiriötä, joka vaikuttaa myös ruoansulatusrytmiin.)
Ehdin harrastaa lisääntynyttä voin nauttimista vain kaksi päivää. Toisen päivän yönä heräsin jo kolmen tunnin kuluttua nukkumaanmenosta enkä saanut uudestaan unta kuin vasta kahden tunnin kuluttua. Keskeytin ruokavaliokokeilun, mikä johti unirytmini normalisoitumiseen. Alan olla sillä kannalla, että liian rasvaisen ruoan nauttiminen illalla ei sovi aivoilleni.
. Kukaan ei tiedä tarkalleen, kunka valtava, koska meitä ei "viitsitä" edes tilastoida. Vaan eihän kyse ole oikeasti viitsimisestä. vaan siitä, että kaikki on ihan hienosti paperilla, kunha väestön todellista tilannetta ei koskaan selvitetä, vaan vammaiset maskeerataan kuin yhteisestä sopimuksesta tilastokikkailun avulla työttömiksi. Näin poliitikotkaan eivät joudu koskaan edesvastuuseen esim. YK:n vammaissopimuksen rikkomisesta.