| karppaus.infon arkistoitu foorumi http://www.karppi.ninja/forum/ |
|
| Voipunut Berenike päikkyilee http://www.karppi.ninja/forum/viewtopic.php?f=11&t=78088 |
Sivu 1/6 |
| Julkaisija: | Berenike [ 2017-11-07 18:49:06 ] |
| Viestin otsikko: | Voipunut Berenike päikkyilee |
Olen Berenike, sokeriholisti ja elän syödäkseni sokeria. Takana kymmenen vuotta enimmäkseen karppiruokaa ja lisänä tämän tästä repsuilua karkkimaahan. Nyt kesällä meni ihan mahottomaksi: salmiakkisuklaa rupesi maistumaan suussa jo ajaessa kylälle. Piti tehä täys stoppi. Koska tykkään paastoilusta, niin parin viikon paastolla makianhimo loppui ja olkanivelten tulehdukset rauhoittuivat. Tiedostan, että minun on todella helppo repsahtaa taas karkkeihin. Aivan kuin joku (LUE suolistobakteerit) kidnappaisi mun aivot ja kääntäis autonrattia vielä viimeisen kyläkaupan pihaan ennen kotia ja vie minut karkkihyllylle kuin zombin. Oon ihan voipunut tähän addiktioon, joka on kuin noidankehä: makean syönti tekee olon tukkoiseksi ja väsyttää, mikä taas aiheuttaa syyllisyyttä, kun ei jaksa mitään, aloitekyky on nollassa, joten samapa tuo, vaikka ostais pussin noitapillejä. Toden näköisesti suolistobakteeristossani on vääristymää ja olen sitä korjaillutkin lisäravinteilla oikeastaan jo koko tämän vuoden. Lisäksi kävin kalevalaisella jäsenkorjaajalla, joka paikallisti ristiluun vinouman, mikä vaikuttaa mm. ummetukseen. Hän sai sen oikaistua ja ihmeekseni maha on toiminut nyt joka päivä tuon käynnin jälkeen. Yritän nyt syödä tarpeeksi, tietoisesti ja kunnollista ruokaa, jotta saisin suolistobiomini muokattua uusiksi. Uutuutena hapanvihannekset, joita olen taas tehnyt. Luen myös juuri Perlmutterin kirjaa: Tuhon siemenet, mikä vakuuttaa minut entisestään pysyttelemään luontaisesti gluteenittomana. Lisäksi maitotuotteiden käyttö on nykyään tosi vähäistä, lähinnä voita, joskus vähän kermaa tai smetanaa. Tällä hetkellä asun kissojeni kanssa maalla vanhaa taloa, jota remppailen. Olen käsityöyrittäjä ja tykkään ekoilusta ja nuukailusta, puutarha- ja ruokahommista sekä meditaatiosta. Bonuksena kalastava ja metsästävä miesystävä. Oon aika erakko, enkä erityisen liikunnallinen. Tosin siihen puoleen olen päättänyt ruveta panostamaan, sillä täytän kohta 50v. ja nyt on korkia aika tehdä loppuelämänsä hyväksi jotakin. Tarkistin myös eläkeotteeni, josta vedin vahvat johtopäätökset, että kannattaa pysyä mahdollisimman terveenä, jotta tulee vanhemmiten niillä pikku roposilla toimeen ja pysyy pitkään toimintakuntoisena. |
|
| Julkaisija: | Berenike [ 2017-11-07 18:52:07 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Aamulla: 2 siemennäkkäriä, päällä kunnolla voita, paljon chilitahnaa, valkosipulia,tahinia, keittomunaa ja viherjauhetta, mustaa teetä. Päivällä: lammasporkkanapataa, höyrytettyä parsakaalta, kimchiä, hapankaalta, nokkoshapatetta, puolukkaa ja oliiviöljykastike. Kuivattuja omenasiivuja ja pähkinöitä. Vettä aina välillä. Illalla: lämmitettyä hirvenluujellyä, jossa voita, muna, viherjauhetta ja aateloituna hapankaalilla. Kuivattuja punajuurisipsejä. Lisäravinteena menee ayurvedista triphalaa ja jodia. Jodia siksi, koska ainut mitä himoitsin paastolla, oli merilevä. Pari kilsaa kävelyä mettässä, pihahommia ja aamulla joogaa. |
|
| Julkaisija: | Greda Carpo [ 2017-11-07 19:03:43 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Tunnistan paljon itteeni tuossa sinun tarinassasi. Näyttäis kyl olevan hyvät safkat! Mä oon jo eläkkeellä pienillä senttisillä. Alan nyt seuraamaan tätä sun pöikkyä! |
|
| Julkaisija: | NiilinKaimaani [ 2017-11-07 19:44:04 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Melkein kuin olisi omaa tekstiään lukenut. Kannustan jatkamaan hapatusten nauttimista, mielellään päivittäin. Se on ainakin meikäläisellä ollut ainoa, mikä on auttanut tasapainottamaan sitä sokeria tilaavien pahispöpöjen valtaa. Lähivihreiden napsimisen lisäksi, siis kasvukaudella nappaan tuolta ulkoa päivittäin jonkin pienen lehdykäisen, ruohon, kerkän tms. suuhun saadakseni lähipöpöjä. |
|
| Julkaisija: | ~Weera~ [ 2017-11-07 20:26:27 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
|
|
|
| Julkaisija: | Matami-Mimmi [ 2017-11-07 20:26:55 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Seurailen minäkin
|
|
| Julkaisija: | Berenike [ 2017-11-07 21:27:51 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Hei kanssakulkijat, olen vuosien varrella lueskellut paljon foorumia, mutta varsin vähän kirjoitellut itse. Toivon, että tähän tulee muutos. Tämä viimeisen vuoden teema elämässäni on ollut kyllästyminen itseeni. Olen kyllästynyt toisten miellyttämiseen, varjoissa hiippailuun, itseni aliarvioimiseen, vaikeiden asioiden väistelyyn ja kaikenlaiseen vetäytymiseen. Vaikka periaatteessa elän unelmaelämääni, olen joutunut pakottamaan itseni tekemään asioita, joista oikeasti tykkäänkin. Monet jutut ovat olleet ilotonta puurtamista, ja vain velvollisuudentunnosta suoritettu. Ja kauhia häpeä siitä, etten saa tehtyä esim. yrittäjänä niitä asioita joita oikeasti pitäisi (lue markkinointia). Tai etten saanut poimittua marjoja tästä tontilta nyt syksyllä, kun Äiti maa tarjoili parastaan. Kun lähden ihmisten ilmoille vetäsen tukisukkikset kainaloihin saakka ja esitän reipasta ja kykenevää. Kun tuun kotiin, lysähän sohvaan ja toipumiseen menee päivä tai kaks. Olen monien ystävieni ja sukulaisteni henkinen "tukipylväs". Toisaalta, kun nyt minusta ei ole ollut oikein mihinkään, olen saanutkin apua, vaikka avun pyytäminen on mulle vaikeaa. Jotenkin en jaksa aloittaa mitään "Uutta, Uljasta Elmää vol. 269". Meen nyt päivän kerrallaan, niin kuin addiktoitunut konsanaan. Yritän olla ramppaamatta neuroottisesti vaa'alla. Jos repsahan, niin uusi päivä taas kaiken muuttaa voi. Yritän etsiä juurisyitä ja ratkaisuja ongelmiini, olla itelleni kiltti ja kannustava. Ajattelen, että tämä mun keho on maata, jota haluan samallai luomuviljellä, niin kuin tuolla puutarhassanikin. Antaa sille hyviä rakennusaineita niin se jaksaa hoitaa oman osuutensa. Kissoista on paljon iloa. Ei niillä ole mitään eksistentiaalisia pohdintoja. Ne on 100 %:sti kissaa luonnostaan. Siinä mielessä esikuviani. |
|
| Julkaisija: | Greda Carpo [ 2017-11-07 22:39:21 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Lainaa: Koska tykkään paastoilusta, niin parin viikon paastolla makianhimo loppui ja olkanivelten tulehdukset rauhoittuivat. Kerropa tuosta vähän enemmän jos jaksat? Elukkaystävät on. Mullon ollut kissoja kaks, nyt on pieni koira.  Siitäkin omanlaisensa ilo. Raahaa mut joka päivä 3 krt ulos.
|
|
| Julkaisija: | Berenike [ 2017-11-09 13:06:19 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Paasto jotenkin sopii minulle. Nuorenpana paastoilin tämän tästä, mutta jotenkin nuo virallisterveelliset varoitukset saivat minut jättämään sen. Taisi vuosi sitten tulla dokumentti paastosta, missä kohtalaisen vastaansanomattomasti esitettiin paaston keholle hyvää tekevät vaikutukset. Siitä innostuneena olen jälleen aloittanut hyvän harrastukseni. Tämä viimeisin paasto oli aluksi mehupaasto, mutta kyllästyin niiden mehujen linkoiluun, joten siirryin vesipaastolle. Vesipaasto on mielestäni helppo, kun ei tarvitse ajatella muuta, kuin että juo riittävästi vettä, eikä verensokeri nouse noiden mehujen myötä. Tein lisäksi suolihuuhtelun joka päivä. Nälkähän ei ole, sillä ketoosi on koko ajan päällä. Käsittääkseni vankan kalorirajoituksen aikana keho pilkkoo käyttöön kaiken ylimääräisen mm. mahdolliset kasvainten alut ym.kuonat ja hapot. Tietenkin suolisto saa rauhan. Mulla olkapäissä on varmaan kiertäjäkalvot tulehtuneet edelleen, mutta kipu ja liikerajoitukset helpottuivat huomattavasti. Jännä oli myös muuten se, että kun olin ensin kolme päivää mehupaastolla ja kolmas päivä oli vaikein, niin vesipaaston aloittamisen jälkeen kolmas päivä oli siinäkin vaikein. Lopulta paastosin yhteensä 13 päivää. Paastossa vaikeinta on lopettaminen. Minä lopetin kanaliemeen, mutta aloitin kyllä syömään liian nopeasti muuten. Oli muuten ihan pakko ostaa kokonainen kirjolohi ja syödä sen rasvat raakana (sitruunaa ja thaimaalaistakalakastiketta) ja pään imeskelin keitettynä nahkoineen ja aivoineen. Makuaisti herkistyy myös ihan uusiin svääreihin. |
|
| Julkaisija: | Greda Carpo [ 2017-11-09 13:28:11 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Kiitos Berenike! Mulla taitaa olla tuo dokkari tallenteena. Se kolmas päivä ja vaikeus, oliko se nälkä vaiko mikä? |
|
| Julkaisija: | Berenike [ 2017-11-09 13:29:59 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
NiilinKaimaani kirjoitti: Lähivihreiden napsimisen lisäksi, siis kasvukaudella nappaan tuolta ulkoa päivittäin jonkin pienen lehdykäisen, ruohon, kerkän tms. suuhun saadakseni lähipöpöjä. Jep, tämän olen tiedostanutkin. Vaikka en saanut marjoja poimittua kunnolla pakkaseen, niin kävin niitä kuitenkin poimimassa suuhun joka päivä. Ja nyt, kun lumet on taas sulaneet löytyy edelleen puolukoita ja mustikoita syötäväksi suoraan mättäältä. Kesällä söin kans pihalta kaikenlaista vihreää ja myös fermentoin nokkosta, horsmaa ja naatteja. Niiden maku on opettelussa, mutta maistuu päivä päivältä paremmalta. Tein myös ihanaa öljykastiketta, jonka avulla menee kaikki alas. Olen myös raastanut joukkoon esim. naurista, joka makeudellaan miedontaa happamuutta varsinkin, jos vaikka ei ole tottunut hapankaalin tms. makuun. Laitoin pari päivää sitten salaattikastikkeen pohjan fermentoitumaan: tölkkiin paprikaa, vähän chiliä, paljon valkosipulia, punasipulia, paprikajauhetta, kuivattuja timjamia, oreganoa, mustapippuria ja currya + sitruunan mehu ja hapankaalimehua. Nuijin satsin tiukkaan ja lisäsin suolaa ja vettä. Päälle kaalin lehti ja vettä niin, että aineet on veden alla. Kansi kiinni ja pöydän reunalle odottelemaan. Maistoin eilen, mutta oli vielä liian hapotonta. Kun on tapeeksi hapanta makuuni, siirrän kylmään ja käytän salaatinkastikkeena oliiviöljyllä vahvistettuna. |
|
| Julkaisija: | Berenike [ 2017-11-09 13:40:57 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Kolmannen päivän kriisi oli mulla edellisyön unettomuus, josta johtui seuraavan päivän väsymys, palelu ja vetämättömyys ja yleinen motivaation puute. Otin suolaa kielen alle ja siemailin tuolloin poikkeuksellisesti sitruunavettä, kun koko vesi yökötti. Tuota suolaa otin sitten joka aamu pikkuisen suuhun. Lisäksi illalla voitelin kintut magnesiumliuoksella, kun mulla kramppailee jalat muutenkin helposti. Tein myös kuivaharjausta joka aamu. Oikeastaan, kun keho on tottunut menemään helposti ketoosiin ja olin jo lopettanut kahvin juonnin ja sokerin vetämisen kaksin käsin, niin koin paaston suht helpoksi. Varsinkin tuon vesipaasto-osuuden. Kokemukseni perusteella aiontulevaisuudessakin paastota noin. Arvelisin myös, että syömäketoosista olis aika helppo luiskahtaa paastoketoosiin. VINKKI: kaupasta saa ostaa kalliilla rahalla noita mg-litkuja ja -suihkeita. Kerran ajat sitten tilasin Iherbistä MG-suolaa, siis kiteinä. Tästä teen 30%:sta liuosta, jota hölvään mihin tarttee. Säilyy tölkissä ikuisuuden. Valitettavasti etikettiä mulla ei ole siinä enää. Myöhemmin olen antanut itseni ymmärtää, että epsomsuola olisi juuri samaa mg-suolaa. Sitä saa ainakin Foodinilta. Tietääkö joku, olenko väärässä tuon epsomsuola-asian kanssa? |
|
| Julkaisija: | NiilinKaimaani [ 2017-11-09 14:05:30 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Mielenkiintoisia hapatuksia! |
|
| Julkaisija: | Berenike [ 2017-11-09 14:08:29 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Sapuskat on olleet hyvät ja riittävät ja ruokakerrat on nyt kaks päivässä, mikä hyvin riittää: Eilen lounaaksi kolme siemennäkkäriä runsaine päällisineen ja voita juustohöylällä.Tänään samat + hirven luuydintä uunista. Illalla hirvenluuliemessä keitettyä parsakaalta, paistettua lampaan maksaa, naurisraastetta,valkosipulia, sipulia ja hapankaalta. Siis kaikki oli niin ihanan makuista. JA SITTE MIE TEIN SEN: söin melkein pussillisen kuivattuja luomutaateleita. Väsymys jysähti saman tien päälle, mutten saanut unta ja koko yö oli levoton. Nyt aamulla pää kipeä. Ei muuta kuin uuteen nousuun. Laitoin eilen hirven luita veteen ja leivinuuniin. Lisäksi tein lammas-kaali-juures-vuokaa. Eilen käppäilyä mettässä, joogaa, meditaatiota, puiden hakua ja lautataapelin peittelyä kunnolla. Ja huomasin, että pieni laatikollinen omia puikulapottuja oli jääny kuistin penkin alle ja paleltuneet sinne, kun täällä on kuitenkin ollut jo alle -20 astetta yhtenä yönä. Kacca. Tänään korkkaan avannon. Mun olkapäät niin ikävöi kylmää vettä. |
|
| Julkaisija: | els [ 2017-11-11 16:59:40 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Hyvin, hyvin varovasti kyselen, josko tuo pitkä paastoilu voisi vaikuttaa suolistobakteereihin myös kantaa heikentävästi, kun makeanhimo iskee edelleen noin? Lyhyen paaston hyvät puolet ovat ihan selviä, mutta pitemmillä kausilla keho alkaa syödä myös muuta kuin mahdollisia ongelmakudoksia. Mm kallista suolinukkaa aletaan vähentämään, kun sille ei näy tarvetta (kroppa on eri peto optimoimaan)... ja pysyäkseen hengissä suolistofauna tarvitsee sekin säännöllisen ruokansa... ja sitten kun tai jos kato alkaa käymään, sieltä ensiksi tuppaavat lähtemään (tässä tapauksessa tulemaan syödyiksi / kuihtumaan nälkään) ne herkimmät kannat, jotka taas ovat kiusallisen tarpeellisia immuunipuolustukseksellemme? Ja juujoo, voi olla että olen ihan väärillä jäljillä, mutta Art Ayerssin tekstien jälkeen pitkäpaasto kadotti kaiken hohtonsa meikäläiselle. Vaikka pätkäilenkin käytännössä viikottain. |
|
| Julkaisija: | Greda Carpo [ 2017-11-11 17:11:00 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Eikös ne bakteerit osaa kiitettävästi horrostaa ennenkuin kuolevat tai sen sijaan? |
|
| Julkaisija: | els [ 2017-11-11 18:21:24 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
^^ Se riippuu ihan kannasta. Osa kestää, osa ei. |
|
| Julkaisija: | Berenike [ 2017-11-13 14:16:14 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Täytyypä perehtyä tuohon Ayersiin ja ajatuksiinsa. Muuten, mikä on unohtunut kertoa on se, että aikani paastottuani mälijähteli pyttyyn suolihuuhtelun vanavedessä kuolleita suolinkaisia. Siis loisia ja olinkin matokuurilla. Mutta totta varmasti on, että osa bakteereista selviää vaikka mitä, mm. iki'ystäväni' candida albicans, suolistohiiva. Se on jäytänyt minua jo yli 20 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisena riippuen syömisistäni. Nyt minulla onkin meneillään loppu elämän mittainen suoliston tasapainoitus. Hiivaahan elimistössä on aina, mutta ei sen tarvi ensiviulistina soittaa. Torstaisin mulla on opetusta tuolla kylällä ja samalla jään sinne hellustamaan. Nyt viimeksi illalla menuna oli hirvimettältä suoraan tulleelta jokunen sisäfilepihvi ja mulle osa myös raakana ja pe lounaaksi alkupalana kylmäsavuhaukea ja muuten poron kuussa paistettua vasan maksaa (maistelin sitä myös raakana ja aivan hyvää oli). Höystöinä minun hapatuksia, pari puikulaa, puolukkaa ja rasvat imutettuna porkkanaraasteeseen. Jälkkäriksi hilloja. Nyljin hirven koivet ja irrotin sorkat. Laitan niitä joskus uuniin. Sydäntä ajattelin kevätpuolella suolata, vähän savustaa ja kuivata. Harmittavaa kyllä, kieli unohtui pyytäjällä pyyntikämpälle ja koira oli jo jyrsinyt päätä, minkä suhteen mulla oli alatoopiodotuksia. Ens vuonna sitte. Viikonloppunahan oli isänpäivä ja vierailin ylempänä pohjoisessa sukuloimassa. Äiti tarjos kanaa ja pottuja, salaattia ja raastetta ja tietenki juustokahavit. Isän tykönä sunnuntaina hirvikäristystä ja muusia, salaattia ja puolukkaa. Jälkkäriksi otin hilloja ja juustokahavit taas. Kakusta kieltäydyin ja hirviää syyllistämistä koin. Illalla kotona kaalikääryleen sisustaa, mitä jäi yli: kaalta, tatteja ja lammasta, hapankaalta ja puolukkaa. Tänään lammaspataa, hapankaalta ja puolukkaa. Kyllä tämä tästä. Avantouintikausi alkoi viime torstaina ja päätin käydä uimassa aina, kun käyn kylällä tai ajan siitä ohi. Nyt olen sitten uinut neljänä päivänä peräkkäin ja kyllä kroppa vain siihen tottuu ja se on IHANAA. Auto on puolillaan haloiksi lyötyä hirsinavettaa. Täytyy lähtiä purkamaan se, pukkaamaan taas lumia talon kivijalkaan ja häätämään nuo herkulliset keittoluut ja suolalihat, porot, tuosta pihalta. Olen toiveikas itseni suhteen 
|
|
| Julkaisija: | Berenike [ 2017-11-14 19:06:56 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Uusi päivä todella kaiken muuttaa voi, sillä tänään heräsin toivottomuuteen, ahistukseen ja voimattomuuteen. Komensin itseni ylös naukuvien kissojen avustuksella ajatellen, että nää on vain tunteita, todellisuudessa asiat on ihan okei. Laitoin tulet hellaan ja tiskasin. Se aina helpottaa: asia, jonka tekemisessä on matala aloituskynnys, ei tarvi suunnitelmaa, ei luovuutta ja piristää, kun saa edes jotain aikaan. Taipumus bipolaarisuuteen on minulla vahva ja yritän olla tuon asian kanssa hyvin tietoinen. Ja oikeastaan nykyään olenkin. Vaihteluväli mielialoissani on perusolo, jolloin pakotan itseni aloittamaan ja tekemään asioita ja lamaannus, milloin ei em. onnistu. Luovuutta ja draivia on nykyäään tosi harvoin, mikä on hm.. onttoa, sillä olen ammatiltani taiteilija ja taidekäsityöläinen. Tähän liittyen yrittelen tässä vain hengitellä syvään, sillä maaliskuussa minulla on yksityisnäyttely, ensimmäinen yli kymmeneen vuoteen. Tila on iso ja hieno ja joitain suunnitelmia tietenkin on, mutta haluaisin tehdä uusia teoksia myös. Tyhyjää kumisee. Meditaatio helpottaa monessakin suhteessa, vahvistaa tietoisuutta ja läsnäoloa. Paitsi tällaisina päivinä se on yhtä tuskaa, kun samaan aikaan on ihan saamaton olio ja päässä pyörii kaikki tekemättömät, aloittamattomat ja keskeneräisten asioiden vyöry. Teen hengitysharjoituksia, jotka auttavat pysymään keskellä itseäni. Sekuntikin on enemmän kuin ei yhtään. Tämmösinä päivinä tiedän, että mässyttely saattaa karata käsistä varsinkin, kun ei ole paukkuja tehdä mitään kunnon ruokaa. Tosin ei mulla oo täällä enää mitään, mitä mässätä, enkä aio ostaa. Lounaaksi tein parin munan munavoit ja tässä illemmalla hirvenluulientä, jota jalostin fermentoiduilla iduilla, hapankaalilla, thaimaalaisella kalakastikkeella, nokkosensiemenillä ja voilla. Lisänä savustettua ja kuivattua lampaanlihaa pakastimesta. Åålannin omena ja minttuteetä. Enivei, onnittelen itseäni siitä, että sitten lokakuun alusta en ole syönyt valkoista tai muutakaan sokeria/hunjajaa tms. ja olen ollut täysin gluteenittomana. Olen lukenut probiooteista ja prebiooteista. Salaattikastikkeenpohjahapatus onnistui ja kikherneet poksuu likoamassa tölkissään. |
|
| Julkaisija: | mlv [ 2017-11-14 19:25:23 ] |
| Viestin otsikko: | Re: Voipunut Berenike päikkyilee |
Varmaan se luova työ on sen verran vaativaa että tarvitaan niitä hautomusperiodejakin. Ehkä nyt on sellainen. Paljon auttaa pysymistä siinä päätetyssä ruokavaliossa ettei sieltä kaapeista löydy sopimatonta. Ehkä uusia herkkuja ilman sokeria voisit yrittää löytää. Minulla herkkujuustot harvakseltaan ovat se juttu. |
|
| Sivu 1/6 | Kaikki ajat ovat UTC+02:00 |
| Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Limited https://www.phpbb.com/ |
|