Tähän väliin ehkä vähän taustatietoa.
Olen lapsiläski. Elämääni mahtuu yksi lyhyt hoikkuuden jakso: kun muutin kotoa pois ja asuin yksinäisenä opiskelijana jonkin aikaa, kävi paino jopa 58 kilossa, joka on tällaiselle keskimittaiselle, 168 senttiselle naiselle aikasten soppeli paino. Tarkemmmin ajatelle ruokavalioni oli tuolloin karpahtava, sillä alle kahdenkymmenen neliön kämppäni länsisiivessä sijaitsevassa minikeittiössä ei kokkailu paljon kiinnostanut: kotioloissa ahdoin napaan tonnikalaa suoraan purkista, "punaisen hintalapun" leikkeleitä ja kasvista sekä hedelmää.
Ruisleipä ja peruna eivät ole koskaan kuuluneet ruokasuosikkeihini: molempia sai nimittäin lapsuudenkodissa, niin että korvista tursusi. Muu leipä sen sijaan on aina maistunut liiankin hyvin; löytyyköhän foorumilta ketään toista, joka olisi vetänyt paketillisen kullankeltaiseksi paahdettua Fasun paahtista pahimpaan nälkään... Toinen ongelma on se sokeri. Olen tehnyt varmasti oman osuuten suomalaisten karkinsyöntitilastojen pitämiseksi kunnon lukemissa. Keksitkin maistuvat.
No joo, sen sijaan perusruokani lienee melko kunnossa. Tästä huolimatta paino se vaan on kivunnut ylöspäin. Tänä syksynä totesin painaneeni yli vuoden kahdeksankymmenenviiden kilon tietämillä
. Yli kahdeksankymmenen vielä pidempään. Olo alkoi olla kaikkea muuta kuin viehättävä. Aikaisemminkin olen painonpudotusta harrastanut, mutta nyt marssin vakaumuksella ja raivolla Painonvartijoihin
No joo, kitkuttelin ja sitkuttelin siinä reilut kymmenen viikkoa ja nelisen kiloa alaspäin. Mitään uutta Painonvartijoiden ohjeissa ei minulle ollut, olen aina ollut melko ravintotietoinen ja tiedän kyllä, mistä sitä kehotetaan leikkaamaan, kun elopaino pitää saada alaspäin. Kuitenkin, aika kuluu, tiedän että tämän muutoksen on pakko olla pysyvä, eikä mikään kuuri ja koko ajan ihmettelen, että miten HELVETISSÄ tällaista elämää sitten jaksaa koko loppuiän...
Netskusta ja joistain ulkomaanelävien naistenlehdistä olen lueskellut jotain kummaa ns. paleodieetistä. Lukemani yhdistyy pikku hiljaa mielessäni siihen dataan, jota joskus aikanaan lueskelin muuan Atkins-nimisen henkilön dieettioppaasta. Tiedot yhdistyvät, kytkentöjä syntyy, Heikkilä esiintyy televisiossa (ei tosin edukseen). Vaikka suhtauduinkin varsin epäilevästi ko. "huru-ukkojen" evankeliumiin, alkaa pieni uteliaisuus kaihertaa takaraivossa. Entä jos leptiinitasoni ovat mullin mallin? Mitäpä jos makeanhimoni ja leipä/pastaorgiani ovatkin seurausta väärästä ruokavaliosta ja raiteiltaan vinksahtaneesta sokeriaineenvaihdunnasta? Paleodieetissä tuntuu ainakin olevan selkeä järki... ...eikö vaan?
No, tästäpä seuraa päätös.. Kokeilen asiaa kaksi viikkoa. Jätän pois leivän, pastan ja muut jauhotuotteet sekä sokerin. Hedelmiä en mussuta järjettömästi. Peruna ja tärkkelyspitoiset kasvikset/juurekset jäävät minimiin. Heikkilän "älä syö mitään sellaista, jossa ei ole jotain hyödyllistä" kaikuu takaraivossa. Ja katso! Kolme päivää ja makeanhimo on tiessään! Palelu on tiessään! Ahmimiskohtaukset ja päänsäryt ovat tiessään! Makroravintoaineiden suhteet ovat heittäneet häränpyllyä, mutta voin heittää monivitamiinitabut männikköön, sillä kasvis-liha-maitotuote-kanamuna -ruokavaliostani saan kaiken tarpeellisen. Kaloritaso on Painonvartijoiden "kitudieetin" luokkaa: keskimäärin alle 1300 kcal päivä, mutta olo on parempi kuin vielä kertaakaan aikaisemmin tällä painonpudotusjaksolla.
Kokeilu jatkuu edelleen. Kokeilujakson loppupuolella minut opastettiin ystävällisesti tälle foorumille keskustelemaan samanhenkisten kanssa. Takana on nyt tosiaan vasta neljä viikkoa "uutta elämää", mutta saattaa olla, että tästä tulee pysyvä elämäntapa.
Tänä aikana paino on siis pudonnut 79,7 --> 74,8. Normaalipaino on muutaman kilon päässä. Sen saavuttamisen jälkeen tarkennellaan lopullisia tavoitteita. Kiitos teille tähänastisesta, mukavaa, että saan olla mukana!
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
)
): vaniljarahka, hasselpähkinää ja mantelia, pellavarouhetta
.
