karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tänään olen herkutellut lampaanpaistilla. Haudutin sen savipadassa matalassa lämmössä yön yli. Pataan laitoin kiehuvaa vettä ja paahdettuja porkkanoita, sipuleita ja valkosipuleita, hiukan kuivattua minttua sekä tietysti suolaa. Lihasta tuli ihanan pehmeää ja haarukalla irtoavaa, paistoliemestä todella maukasta.
Vhh on sujunut viime viikkoina välillä paremmin, välillä huonommin. Makeannälkä on vaivannut ajoittain. Paino junnaa paikoillaan. Kokeilen ehkä paastoa tyyliin 5:2. Siitä voisi olla nyt minulle apua.

Ekat paastopäivät ovat nyt takana, tarkemmin sanottuna 500 kalorin päivät, joita olisi tarkoitus jatkossa pitää 2 kertaa viikossa. Kalorirajoitus ei tuntunut niin vaikealta kuin ensin ajattelin. Nälkä ei kasvanut kohtuuttomaksi, kun söin vähähiilihydraattisesti. Olo oli heti ekan päivän iltana jotenkin kevyt ja kirkastunut. Ainoa miinus oli pieni päänsärky, joka sekin hellitti iltaa kohti. Aion jatkaa kokeilua ja tarkkailla mahdollisia terveysvaikutuksia.
Paastopäivänä söin pienen määrän turkkilaista jugurttia, keitettyjä munia, vihanneskeittoa juuston kanssa, oliiveja ja banaanin sekä hiukan mustaa kahvia ja paljon vihreää teetä. Vatsa oli rauhallinen eivätkä rytmihäiriötkään vaivanneet. En myöskään ajatellut jatkuvasti ruokaa, mitä hiukan ensi alkuun pelkäsin. Tällainen "paasto" sopii kyllä itselleni paljon paremmin kuin nestepaasto, jota myös olen joskus kokeillut. On kiva, kun voi kuitenkin syödä jonkin verran ja ruoka maistuu aivan erityisen hyvältä.
Suhteeni ruokaan ei ole vielä täysin normaali, sillä toisinaan stressitilanteessa tunnen halua syödä, vaikka minulla ei olisikaan erityisemmin nälkä. Odotan paaston myönteisiä vaikutuksia oikean ja terveen ruokahalun herättelijänä.

En ole vielä toistaiseksi saanut 5:2 paastokokeilua kunnolla käyntiin. Mutta yksikin ns. paastopäivä viikossa tuntuu hyvältä sekä mielessä että kropassa. Varmaan jatkan ainakin sillä tavalla.
Olen viime aikoina syönyt paljon avokadoja. Joku täällä foorumilla neuvoi yhdistämään avokadoa mustaherukoihin ja makuyhdistelmä olikin aivan mainio. Avokadoja voi oikeastaan yhdistää mihin vain minun mielestäni. Yksi lempparini on avokado-juustosalaatti, jota otan usein evääksi kouluun.
Kahvista en ole päässyt kokonaan eroon, enkä taida enää yrittääkään. Riittää, kun pysyn sen kanssa kohtuudessa.
Nyt ovat nokkoset parhaimmillaan ja niitä hyödynnän ruuanlaitossa. Eilen tein nokkospirtelön, jossa oli vähän banaania, turkkil. jugurttia, auringonkukansiemeniä ja marjoja. Näyttää nokkonenkin sopivan vähän kaikkeen, kun muistaa ensin vähän kiehauttaa sitä.

Tänään kävin lääkärissä pinkka labratuloksia kourassa joukossa uusimmat. Terveyskeskuslääkäri ei reagoinut korkeaan verensokeriini viime elokuussa. Nyt yksityisen puolen lääkäri kirjoitti heti reseptin, kun huomasi, että sokeriarvoni eivät olleet laskeneet. Minulla on kuulemma diabetes. Kilpparia tutkitaan lisää ja sain lähetteen labraan.
Päätin ottaa heti itseäni niskasta kiinni ja aloittaa tiukan linjan kaiken makean suhteen. Olen lipsunut jo monta viikkoa aivan häpeämättömästi.
Gluteenittomuuskokeilun aloitin jo aiemmin. Paasto on jäänyt toistaiseksi.
Mitään pahoja oireita minulla ei ole ollut, vain rytmihäiriöitä ja väsymystä, jonka laitoin opiskelustressin syyksi. En kyllä enää oikein luota arvauskeskukseen..

Paljon tsemppiä nyt uuteen elämään!

Kiitos, Adagio! Lomareissulla muutoksen huomasi. Pystyin kieltäytymään melkein kaikista tarjotuista herkuista, koska "lääkäri on määrännyt". Suklaalevykin katosi mummolan pöydältä kaappiin eikä ollut kiusauksena. En minä nyt miksikään tiukkapipoksi ole ruvennut, vaan maistoin siskon leipomuksia ja veljen vaimon mainiota gluteenitonta kääretorttua. Kuitenkin suhtaudun nyt paljon vakavammin näihin pieniinkin poikkeamiin dieetistä. Eli maistelu ei jää päälle. Luulen että olen välillä pitänyt sokeriaddiktiotani yllä maistelemalla päivittäin pienen määrän jotain makeaa, kunnes sitten lopulta olen ryhdistäytynyt ja palannut nollalinjalle. Luulen, että D2-diagnoosi onkin minulle lopulta hyvä asia, jos nyt ruokavalinnoilla saan verensokerini kuriin.
Olo on toistaiseksi ollut hyvä, eikä tykytys/palelukohtauksia ole juurikaan ollut. En pidä tolkuttoman pitkiä ruokavälejä ja vältän kaikkea sokeria sekä valkoista viljaa. Leivän olen korvannut ruisnachoilla, jotka ovat mielestäni paljon parempia kuin hapankorput. Niitäkin syön vain muutaman.
Nyt ei taas ole tarvinnut taistella mielitekoja vastaan ja se helpottaa huomattavasti dieetissä pysymistä. Tiedän kokemuksesta, että jos syön makeaa, addiktio nostaa päätään. Kuvittelinkin mielessäni sokeripaketin päälle pääkallonkuvan. ( Tässä ovat nyt kaikki keinot käytössä, psykologiakin.) Olikohan se muuten kirjan nimi vai mistä lienen kuullut sanat 'pure, white and deadly' sokeriin yhdistettyinä? Voisin vielä lisätä: aiheuttaa voimakasta riippuvuutta.

Olet tehnyt paljon hyviä löytöjä, kantapäänkin kautta. Nauttia voi muustakin ruuasta, eikö niin?

Tuo oli hyvin sanottu, Adagio, että muustakin kuin ruuasta voi nauttia. Kesäni on syömisten suhteen mennyt melko hyvin, mitä nyt helteen aikana olen välillä syönyt jätskiä marjojen kanssa. Mutta en järjettömän paljon sitäkään. Välillä kokeilin syödä jälkiuunileipää ihan vain vaihtelun vuoksi, mutta vatsa ei oikein tykännytkään siitä. Ruisnachot ovat ok.
Nautin kovasti kesän antimista. Kaikki on niin tuoretta ja herkullista. Tein vihersalaatin, johon panin runsaasti ruukkubasilikaa, valkosipulia, fetaa ja oliiviöljyä sekä tietysti itse salaatinlehdet. Turkkilaiseen jugurttiini olen myös välillä pilkkonut yrttejä lisämakua antamaan. Söin myös pitkästä aikaa parsakaalia, jonka päälle voi suli ihanasti. Jälkiruuan haen yleensä pihalta nyt marja-aikana. Mustaherukat ovat suosikkejani.
Oliiveja on kulunut paljon tänä kesänä, samoin tomaatteja, jotka ovat ihanan makeita (!). Edelleen olen syönyt paljon munia ja myös broilerinlihaa ja kalaa sekä tietysti grillimakkaroita silloin tällöin. Välillä syön kylmiä perunoitakin. Jostain luin, että ne ovat suolistolle hyväksi. No, tykkään niistä, mutta kohtuus kaikessa, niin perunansyönnissäkin. Linssit ja hiukan riisiä ovat myös ruokalistallani. Linssit intialaisin maustein ovat herkkuani. Juustokumina on yksi lempimausteistani.
Kahvia ei kovin usein tee mieli, mutta teetä juon joka päivä. Samoin suklaata tekee mieli tosi harvoin. Johtuisikohan siitä, että sain aivan järkyttävät sivuoireet kaakaonibseistä, kun pistin niitä poskeeni pari kolme lusikallista. Tuntemuksillani oli paljon yhteistä koiran suklaamyrkytyksen oirekuvauksien kanssa. Kaikki ei tosiaan sovi kaikille, vaan oma tie on löydettävä itse etsien.

Opiskelu alkoi ja se tarkoittaa päivittäistä eväitten syöntiä. Kananmunat ovat jälleen pelastukseni. Niihin en helposti kyllästy. Viikonlopulla söin omanapiirakkaa, syksyn ensimmäistäni. Se oli myönnytys makeankaipuulle, jota olen taas tuntenut. Hiilarit lienevät liian korkealla nyt, kun yritän tuhota pihan marja- ja hedelmäsatoa. Paino on ilokseni kuitenkin hiukan laskenut.

Hyvä että olet laihtunut, onnittelut!

Olen tässä juuri miettinyt, että proteiinin lisääminen illalla ja/tai kunnon ilta-ateria voisivat vähentää illan herkkumussutusta.

Olen ollut kalorilaskuri.fi:ssä. Se maksaa 1,90 2 viikkoa tai 30 euroa vuosi tai jotain siltä väliltä. Se laskee kaiken itse, kun syöttää tiedot. Olen huomannut sen esittämän tämän päivän piirakkakuviosta, että hiilareita pitäisi vähentää puoleen ja lisätä proteiineja. Huoh. Sitä luulee syövänsä suunnitelmansa mukaan, mutta tämä on ollut sellainen "reality check".

Voi, kun kaikki laskeminen niin tympii! Kyllä se silti hyödyllistä olisi. Tietäisi oikeasti missä suhteessa mitäkin syö.
Olen syönyt viime viikkoina vähän näkkileipää, kun on ollut leivänhimoa. Voisin kyllä tehdä näkkäriä itsekin jollain vhh-ohjeella, mutta en ole ollut niin viitseliäs. Pitäisi ryhdistäytyä.
Tänään söin lohta ja sen kanssa salaatin, jossa oli keitettyä perunaa, porkkanaa, paahdettuja maapähkinöitä, chiliä ja valkosipulia sekä kookosöljyä. Illalla aion vielä paistaa kananmunia.
Aamiaiseni oli pieni määrä turkkilaista jugurttia sekä kermakahvi. Niin ja söinhän minä vielä pähkinäsekoitustakin lauantaikarkiksi, mutta ilman suklaata tällä kertaa. Tosi hyvää oli, onneksi en ole pähkinäallergikko!

Ostin kaupasta lehtikaalia, kun olen kuullut kehuttavan sitä terveelliseksi. Ainakin se on ihanan vihreää ja miedon makuista eli siihen voi yhdistää melkein mitä vain. Olen viime aikoina kokannut taas enemmän aasialaistyyppistä ruokaa, mutta kun välttelen riisiä, niin lehtikaali pienenä silppuna on ollut mainio lisuke.
Suklaahimo iski perjantaina ja söin pienen levyn sokeritonta suklaata. Maltitoli teki vatsan lievästi kipeäksi.
Kävelylenkit jatkuvat ja kuntoni on noussut. Jaksan aika hyvin ylämäet. (Aloitin sauvakävelyn n. 2 kk sitten.) Yritän myös vältellä valvomista.
Meneillään on myös kahden viikon kokeilu ilman kahvia eli juon vain teetä. Tarkoitus on tunnustella, onko tällä vaikutusta verensokeriin ja sydämen rytmiin, uneen ja vointiin yleensäkin. Kahvinjuontini menee välillä liiallisuuksiin varsinkin, jos olen väsynyt.
Tuntuu, että olen löytänyt hyvän terveyskolmion: ruoka, ulkoliikunta ja uni. Kun näihin kiinnittää huomiota, niin alkaa jaksaa paremmin kaikkea muutakin.

Kuulostaa hyvältä!

Syömiset ovat olleet viime aikoina vähän sekaisin. Uusi lääke toi huonon olon ja vatsakivun. Nyt sitten täytyy vain antaa elimistölle aikaa sopeutua. Tänään söin suklaata. Lievä kaamosmasennus on päällä. On niin pimeää.

Hetki kerrallaan. Kohta valkenee päivät taas.

Niin, kohta alkaa joululomakin. Aion suoda itselleni vähän suklaakonvehteja joulun aikaan, vaikka Panda-rasian. Kävelykin jatkuu taas pienen tauon jälkeen. Pakko on miettiä vaihtoehtoa metformiinille. Olo on ollut niin huono tuolla lääkkeellä, etten uskalla enää nostaa annosta, vaikka olen vielä kaukana lääkärin määräämästä neljästä tabletista. Berberiini kiinnostaa, sillä joitakuita se ainakin on auttanut. Paino on asettunut pysyvästi alle 110 kilon. Siitä olen iloinen. Nyt sitten kohti seuraavaa tavoitetta, joka on 105 kilon alitus. Tänään söin yhtä lempiruuistani eli kookoskanaa. Sen seuraksi keitin hiukan riisiä. Paljon en nykyään enää riisiä syö. Perunan tai kaksi pientä syön silloin tällöin. Pastasta en ole koskaan erityisemmin välittänyt, joten sen poisjättäminen on ollut helppoa. Leipää ei tee nyt suuremmin mieli. Hapankorppuja nakerran, jos mieliteko yllättää. Stressiä yritän välttää kaikin keinoin. Aina se ei onnistu. Aika paljon voi kuitenkin omilla valinnoillaan ja asenteellaan vaikuttaa siihen, stressaantuuko vai ei. Rukoileminen rauhoittaa. Sitä voin harrastaa metsässä kävellessäkin. Ja laulaminen ehkäisee ja purkaa stressiä myös. On muitakin keinoja, mutta syöminen ei enää kuulu niihin minun kohdallani. Joskus se on ollut aivan liian tärkeässä asemassa elämäni stressitilanteissa. Uutta kohti pyrin nyt hitaasti, mutta varmasti.

Kuulostaa hyvältä!

Ajattelin taas kirjoittaa tänne muistiin vähän viime aikojen syömisiä. Erityisesti olen nyt parin viikon ajan lisännyt vihannesten syöntiä.
Jokaiseen päivääni kuuluu salaatti, jonka tekemisen aloitan lorauttamalla reilusti oliiviöljyä kipon pohjalle. Sinne sitten lisään kaikkea, mitä kaapista löytyy eli yleensä porkkanaa, avokadoa, sipulia, tomaattia, chiliä, valkosipulia ja tietysti suolaa, pippuria ja viinietikkaa. Näitä minulla normaalisti on aina kotona. Lisäksi voin sekoittaa mukaan jotain muuta vihannesta tai kylmän, keitetyn perunan, yrttejä ja muita mausteita ja juustoa kuutioina. Jos olen jo syönyt paistettuja munia, en laita kananmunaa salaattiin, lihaa tai kalaa kyllä pieninä palasina. Salaatista tulee ihanan ruokaisa ja nälkä on kohta tipotiessään. Verensokeri pysyy tasaisena ja jälkiruuankin (yleensä hedelmän) voin syödä, eikä tule ongelmia.

Viikonloppuisin yleensä tekee mieli jotain makeaa, kun perhekin syö. Sokeriton suklaa maistuu nykyisin liian makealta, joten olen kerännyt vähitellen reseptikokoelmaa herkuista, jotka voin valmistaa vain pienellä stevia- tai sokerilisällä. Näin minullakin on jotain herkuteltavaa.

Luulen, että nyt alan löytää sellaista itselleni luontevaa tapaa syödä. En ole koskaan kauheasti välittänyt vihanneksista, enkä ole niitä aiemmin karpatessanikaan paljoa syönyt eli hiilarit ovat aika pitkälle tulleet maitotuotteista. Tajusin sen oikeastaan vasta nyt tätä kirjoittaessani. Vihannesten syöntini on aina ollut hyvin kausittaista. Varmaan tässä yksi syy verensokeriheilahteluihinikin. Salaatit ovat herkullisia ja niihin saa halutessaan paljon vaihtelua. Myös keitot ovat alkaneet kiinnostaa. Soseutettu linssikeitto on yksi lemppareistani.

Minullakin on tullut halu syödä enemmän vihanneksia. Jotain raikasta ja puhdasta!

Kuulinpa sitten superjuiceme -ohjelmasta. Siinä mehustetaan mehustimella puhtaista vihanneksista ja hedelmistäkin mehuja. Niillä voi pitää 5-28 päivän mehukuureja sekä ottaa ne päivittäisen ruokavalion lisäksi.

Mehuihin voi laittaa porkkanoita ja appelsiineja ja sitruunaa. Tai punajuuria ja omenoita ja inkivääriä. Tai avokadoa tai banaania lisäämään ruokaisuutta yms. yms. yms.

Kun minullakaan ei tule syötyä riittävästi rehuja, niin mehuja tekemällä saa paljon vihanneksia pieneen tilaan ja hyvänmakuiseksi juomaksi kun lisää vähän hedelmää. Plus ne ovat erittäin ravinnetiheitä ja menevät suoraan soluihin tuottamaan energiaa.

Katsoin asiasta dokumentin. 8 ihmistä oli 28 päivää retriitissä juoden supermehuja ja harrastaen liikuntaa kykyjensä mukaan. Heillä oli yhteensä 52 eri sairautta. Oli ruokariippuvuutta, astmaa, ylipainoa, diabetestä, uniapneaa.

Kuurin loputtua oli parantunut astma, ruokariippuvuus, Crohnin tauti, diabetes ja uniapnea, että hengityskoneita ei enää tarvittu. Kyllä ne ihmiset välillä väänsi siellä itkua kun oli aluksi vaikeaa. Mutta lopuksi he olivat ihan muuttuneita. Yksikin äijä, joka oli syönyt 52 pilleriä päivässä, tarvitsi kuurin jälkeen enää 2 pilleriä päivässä. Toinen mies, joka pystyi kävelemään vain 300 metriä, juoksi myöhemmin puolimaratonin.

Eli nyt on tilattu mehustin ja ostettu valmiiksi vihanneksia ja hedelmiä.

Yksi tuttu oli 5 päivää tällä kuurilla ja pääsi irti ruokaa koskevista mieliteoistaan. Ja tuli energiseksi ja rupesi harrastamaan liikuntaa. Jatkoi sitten mehuilua joka päivä osana muuta terveellistä ruokavaliota.

Mulle ei näin talvella maistu kurkku eikä tomaatti. Molemmat maistuu ihan paskalle

Nyt sitten ostinkin kaalia ja porkkanaa ja teen coleslawta. Nam. Ainiin...tomaatti maistuu joo
jos sen paistaa

_________________
Hullu se o, ei sen kaa voi olla!