Nelilehti kirjoitti:
kakuikkane kirjoitti:
jos paino nousee
vähen hh ja jos laskee
älä muuta mitään.
Iiiiks! Noin normaalisti ihan hyvä ohje, mutta tässä tapauksessa menee kyllä aika pahasti pieleen (kun karppaajan painoindeksi siis on jo jossakin 19:n tienoilla).
Toivottavasti eriävä mielipide sallitaan: jos paino nousee,
älä tee mitään muutoksia, koska kyse on mitä luultavimmin kropan parantumisesta. Sulla on ihan oikeasti varaa nostaa painoa aika monta kiloa, ja siinä sivussa saattaisi hormonitoimintakin hurahtaa taas käyntiin. Jos paino sen sijaan laskee, niin... huh. Seuraa tilannetta huolestuneena viikko tai pari, ja lisää ruokavalioon vielä vähän lisää rasvaa. Kun hiilareita vähennetään, painon laskeminen on käsittääkseni ihan normaali reaktio, koska nesteet poistuvat kropasta -- siis vaikka paino olisikin jo alipainon rajoilla (tästä on omaa kokemusta). Ne kilot pitäisi sitten vain saada takaisin.
Jos ajatus muuten ei kauhean pahasti ahdista, niin vaihda musta kahvi kermakahviin: puolet kahvia ja puolet kuohukermaa. Siitä saa edelleen kofeiiniannoksen, ja lisäksi sitä kaivattua rasvaa. Ja maistuu hyvältä!
Juu, ei ole tarkoitus että paino laskisi, eheei todellakaan.
Mutta samassa saisi pysyä ehkä, mutta noustahan sen kuitenkin ajan kuluessa pitää... Sitten kun on enemmän rohkeutta ja uskaltaa.
Suuri helpotus on ainakin ollut se, ettei meillä ole kotona vaakaa, eikä mua muutenkaan kiinnosta mitkään luvut tai BMI:t, jotka on täysin virheellisiä.
Ja mulla on vielä kauheesti lihasmassaa, mutta ei rasvaa, joten se hankaloittaa tota hormonitoiminnan takaisin saamista, vaikka paino nousikin reilusti.
Kesällä painoin about 55, - eikä silti menkkoja.
Se on se biologinen paino vähän korkeampi kun joku normaalipainon alaraja...
Redden kirjoitti:
^Kompaten nelilehteä...
Mä en ehkä 40+veenä, satakiloisena bodarina tulis neuvomaan nuorta syömishäiriöistä tyttöä laihduttamaan!
Ja Chike, jatka vaan samaan malliin
Selvästi havaittavissa jo pientä suunnanmuutosta terveellisempiin ruokailutottumuksiin
Vielä kun saat nuo kasat jauheita, hiutaleita ja muita muutettua joskus kunnon ruoka-annoksiksi, niin hyvin menee
Khyyä, oon jo ainakin päässy eroon tosta kookosjauhojen mussutuksesta!
Kaupassakin käynti on nyt jotenkin helpottunu kun ei oo niin hirveesti kaikenmaailman pulvereita yms.
masukas kirjoitti:
Chike kirjoitti:
En mielestäni karppaa, tää on ihan vaan vhh, koska syön kuitenkin paljon hedelmiä ja marjoja etc.
Vhh ruokavalio siksi, koska hiilarit ei pidä nälkää, ja ne aiheuttaa vaan ahmimishimoja, jotka ei todellakaan ole hyväksi syömishäiriöiselle... ja vielä paranemisvaiheessa olevalle.Mä en todellakaan enää pelkää rasvaa tai vältä sitä, niinkuin ennen.
Sen lisäämisessä on vain niin suuri kynnys.
Syön kuitenkin nykyään rasvaa paljon siihen verrattuna mitä söin ennen.
Mikä sitten on paljon, vähän tai normaali määrä liikuntaa, en tiedä...
Tänään söin päivälliseksi 1 lidlin hampurilaispihvin.
Keitin ensin sen perus kasarillisen lanttua, ruusukaalia, valkokaalia, valkosipulinkynsiä ja herkkusieniä, ja sitten paistoin ne nopeasti tossa pihvin rasvassa.
Ja päälle pari porkkanaa, ja 1 dl kreikkalaista jugurttia.
Ja vielä tuntuu että menis ruokaa, vaikka tossa oli kyllä aikamoinen satsi.
Lainasin kans kirjastosta pari Zone kirjaa, ihan mielenkiinnosta.
Vähän oon jo kattellu millaisia määriä siinä suositellaan.
Voi olla kans tosiaan että kuvittelen sen nälän, kun eihän mulla maha mitään meteliä pidä sentään. On vaan semmoinen että "vielä vähän jotain.."- tunne.
Hei Chike,
en aio varmaan tata kertaa enemman osallisua ruokiesi ja elamantapojesi kommentointiin, mutta ihan kokemuksen aanella: sulla tuskin hiilarit on paallimmaisena syyna ahmimishimoihin, vaan pikemminkin aliravitsemus ja liian vahainen kalorinsaanti.
Paranemisvaiheeseen kuuluu yleensa aina ahmiminen - joskus henkisista syista - useimmiten fyysisista syista. "Optimi" ruokavalion tai kalorimaaran hakeminen tassa vaiheessa on aika toissijaista, vaan pitaisi rohkeasti uskaltaa syoda tarpeeksi ja sillointalloin liikaakin. Siis mieluummin liikaa vaikka niista hiilareista kuin liian vahan tai "juuri ja juuri ehka tarpeeksi" tarkkaan lasketulla vhh/luomu/superfood/mikro/makro/tiesmilla ruokavaliolla. Jossain vaiheessa - yleensa aika piankin - ravitsemustasapaino palaa sellaiselle tasolle, etta voi terveella tavalla kontrolloida syomisiaan ilman himoja, laskemista ja urheilulla tai ruokien vahentamisella kompensointia. Vaikka olisinkin lisannyt ruokamaariaan runsaasti entiseen verrattuna, paranemisvaiheessa helposti kay niin etta se naennaisen "terveellinen" ruokavalio onkin syomishairion viimeisia rippeita ts. lihomisen pelkoa ja aliravitsemuksen tienoilla tasapainoilemista. Paallisin puolin voi itselleen vakuuttaa etta kyseessa on aito halu olla terve ja syoda parasta ja terveellisinta ruokaa, mutta kaytannossa syomishairioiselle tallainen tavoite on useimmiten tapa jatkaa kontrollintunnetta. Ja huom! kontrollia jota sulla ei tosiaan ole, koska kyseessa on sairaus joka kontrolloi sinua. Monelle syomishairioiselle on ollut valtava apu lopettaa ruokapaivakirjan pito, punnitukset, mittaukset ja urheilusuoritusten mittaukset, ja yrittaa loytaa ja kehittaa muita puolia itsestaan ja peroonastaan...
Mutta siis yhteenvetona: On pelottavaa luopua syomishairiosta koska se kavalasti saa uskomaan olevansa osa sinua. Toivon ja uskon etta loydat pian rohkeuden antaa itsellesi tilaisuuden parantua fyysisen ja henkisen levon ja runsaan ravinnon kautta. Usein isoin askel on tajuta etta kaikki se kova suunnitteleminen ja yrittaminen paranemisvaiheessa on itseasiassa sairaudesta kiinnipitamista ja paraneminen alkaa vasta kun uskaltaa vaan olla itsensa. Tsemppia kovasti sulle
Jees, mäkin uskon että on aika suurimmaksi osaksi toi ahmiminen ihan fyysisistä syistä.
Ja energiaa tulee liian vähän... huoh. Ei ne pelkät hiilarit mitään aiheuta, vaan yksinkertaisesti nälkä.
Nytkin, vedin kauheen annoksen lanttuja, kaaleja, sieniä ja mitä kaikkea, ja päälle purkki sardiineja öljyssä.
Ja tuntu että tuli vaan nälkä, tai että ei olisi syönyt mitään.
Ja nyt ne ahmimishimot taas heräs.
Mä yritän todellakin päästä eroon kaloreiden laskemisesta.
Se on kamalan hankalaa kun on päässä tollanen laskin valmiina joka laskee ihan kaiken.
Mutta lenkillä käyn ihan nykyään ilman sykemittaria, ja ilman kelloa.
Oon kans nyt tällä "rasvanlisäys" -viikolla huomannu, että okei, oon todellakin lisänny rasvaa huomasti, mutta oon samalla aina vähentäny jostain. :/
Esim aamulla puurosta lähtee leseet (ja ne energiapitoisemmat, eikä vehnäleseet jotka on pelkkää kaloritonta) ja pellavansiement, ja sitten tilalle 1 rkl rasvaa, - ja energiamäärä pysyy samana.
Pentele.. se pää osaa kyllä koijata mua. Mutta mä oon silti vahvempi kuin se.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Mutta hienoa, että uskalsit kuitenkin tuota kreikkalaista jugua ottaa mukaan! Ja mun mielestä, jos tuosta jää vielä nälkä niin tosiaankin rasvaa on liian vähän ja jos vielä senkin lisäämisen jälkeen jää nälkä, niin syö niin paljon, että oot kylläinen. Ymmärrän kyllä, että se ei välttämättä tässä sinun tapauksessa ole niin helppoa, miltä se kuulostaa, mutta yritä kuitenkin!
