Greda Carpo kirjoitti:
Rupea vain listaamaan tänne, sillä siitä voi olla monellekin iloa ja hyötyä. Minullekin! Itse olen melko onnistuneesti niitä siemenöljyjä nykyään karttanut, karppauksen alkuaikoina käytin myös rypsiöljyä muiden rasvojen ohessa, jäi sit pois.
Niin, minähän söin paljon eestikalaa. Onkohan sitä edes missään nykyisin, eli silakkaa tai vastaavaa, ihan hyvää kyllä, mutta tuhottu uittamalla rypsärissä. Hyvänä karppina en edes kaatanut sitä rypsäriä pois. No, parhaimmillaan siivu jotain eestiläistä juustoa, oliko se nyt kadaka tai jotain kuuslauguga, siivu sitä ja kalaa päälle. Ongelmana oli se rypsäri, ei muuten. Tekisin saman, jos olisi vaikka suolaliemessä.
No, reilu vuosi sitten minä katsoin Mark Hymanin videon ja siinä oli pointit, ettei yhdellä teholla ollut ketään alle 113-kiloista hoidettavana ja että koronan vakavalla muodolla ja kehon tulehduksilla oli yhteys ja sitten puhuttiin ultraprosessoidusta ruoasta ja ruokaympäristöstä ja jopa siitä, että sairaaloissa olisi tarjolla pikaruokaa (Englannissa) ja ettei rokote välttämättä edes suojaa. Sitten luin Heikkilän kirjan "Lääkkeetön elämä", koska kohukirja ja siinä oli ajatus ruokarämeestä.
Oivallus: Tämä valtio ei tule minua pelastamaan tämän epidemian aikana eikä tule tarjoamaan minulle mitään apua tästä selviytymiseen, olen omillani. (Tietysti meni vuosi ja nyt tarjoaa, rokotteen)
Tämä maailma on paha, aiheuttaa ylipainoa. Heikkilä vähän aikaa sitten tuli Saksasta käymään Suomessa ja ihmetteli, kuinka väki paisuu vain koko ajan. Silmä tottuu lihaviin. Minustakin sanotaan, etten ole lihava. En varmaan olekaan, jos vertaa yleiseen tasoon.
Erityisesti vihaan kehopositiivisuutta. Ajattelin, että mitäpä, jos ihmiset pitävät minua kehopositiivisena. Ihmiset kokevat, että heidän on pakko kehua minun ulkonäköäni, vaikka minusta ei tunnu hyvältä.
Tuo ruokaräme kaikkineen on mitä kutsun toksiseksi kulttuuriksi. Olen joskus sanonut, että nämä pizzalähetit, mitä niitä on, foodora, varmaan näkevät enemmän sairaita päivässä kuin lääkäri. Kerran ne painoivat väärää nappia ja minä tulin ovelle ja ne huomasivat mokansa. Ai, että tuntui hyvältä.
Ei pidä olla mitenkään osa tätä toksista skeneä.
Parasta on, ettei ruokakaupassakaan tue sitä.
Sitten minulla gravitoitui aika nopeasti OMADiin, jolla olin vähän liikaakin. Pitää katsoa, etten pätkäpaastoile liikaa, minulla on vähän sellainen pahe, että paastoiluun jumittuu. Keksin OMADin itse, ennen kuin kuulin siitä, eli siis yksi ateria päivässä. Joskus reissussa on yhä edelleen niin, että yksi purkki maapähkinävoita päivässä ja se siitä.
Ennen kaikkea paastoilu opettaa sen, että ilmankin voi olla, pitkiä aikoja. Se ei ole kriisi. Ei ole kriisi mennä nälkäisenä nukkumaan. Onnistuu nykyisin minulla unet nälkäisenä. Kun osaa paastota, niin voi olla ruokarämeen keskellä ilman että sortuu niihin.
Tässä tulee tuo David Goggins: voitto on aina kärsimyksen takana. Tai ei paasto edes ole kärsimystä, se on pikemminkin vähän epämukava joskus. Se pätee liikkumisiin kanssa. Tuntuu ihan helvetiltä, mutta se menee ohi ja sitten on voittajafiilis. Minä olen tavannut sellaiset PT:t, jotka osaavat pitää lujan treenin niin että takki on tyhjänä.
Tässä on se, Heikkilän HIIT-harjoittelu. Onneksi menin asiantuntijoille ja kerroin, että tarvitsisin tällaista.
Koko ajan minulle tarjottiin kakkapuhetta. Salijäsenyys, se on huijausta, et tule koskaan menemään ensimmäisen kerran jälkeen. Joka kerta olen ollut, ei ole jäänyt yhtään rästiin.
Siellä olen oppinut paljon. Yksi kulmakivi on Heikkilän mielenrauha, siis samanniminen kirja ja keskittyminen stressin poistoon. Kovat harjoitteet, kuten HIIT toimivat siinä, mutta myös kävelyt ja jooga. Minä lähdin kävelemään vartin joka päivä, pääasiassa metsässä. Ekat ehkä 20 kertaa tuntui tyhmältä ja sen jälkeen rupesi tuntumaan, että OK, jos nyt en kaipaa tätä, niin se kuuluu minun päivääni kuitenkin. Joskus rauhoituin metsässä. Sama joogassa. Nyt sellainen hiljentyminen tulee ihan reaktiona.
Minähän olen nopea syöjä, olen aina ollut. Mistä se kertoo. No, minusta se kertoo addiktiosta. Addiktiosta, jonka aiheuttaa ultraprosessoitu töhkä. Addikti pizzalle, esimerkiksi. Nyt en ole yli vuoteen syönyt pizzaa. Minä tiedän addiktit kyllä, elin sellaisen kanssa 15 vuotta. Ei koskaan juolahtanut Mieleen, että itse saattaisin olla. Olen kyllä päässyt tupakasta eroon ja ollut savuton 20 vuotta. Siihen ei kuulu se, että kotona olisi tupakkaa. Siihen ei kuulu se, että polttaisin silloin tällöin. Se on sitä, etten polta enää koskaan.
Pizza on kuin tupakka. Ei sen kanssa voi harrastaa kohtuutta.
Kun minä katson voimakkaasti ylipainoisia youtubesta tai töllöstä tunkemassa ultraprosessoitua pikaruokaa naamaan, minä näen addiktin. Sama kuin jos näkyisi nisti rännittämässä polakkaa. Tekee surulliseksi.
Tunnustuksen mukana tulee vastuu. Itse söin karppikatastrofin jälkeen itselleni 90 kg lisää kehopositiivisuutta. OK, tein virheitä, tuli kilpirauhasen vaikea vajaatoiminta, en tiennyt ja se on inhimillistä, mutta silti olin addikti. Minun mokani myös. Tämä syvensi kierrettä alaspäin.
Yksi haitallinen ajatus minulla oli noiden mustien vuosien ajan, että minuun on sattunut ikään kuin pimeästä ammuttu luoti, kilpirauhasen vaikea vajaatoiminta. En voi kohtalolleni mitään, olen uhri. Aina voi sanoa, että minulla on vaikea aineenvaihdunnan häiriö. Kilpirauhaspotilaat itse sanovat, kuinka vaikea on tiputtaa painoa vaikka labrat normalisoituivat. Vaikka minun arvoni olivat hirveät, ne saatiinkin normalisoitumaan nopeasti. Kuulun ilmeisesti niihin, joihin teollinen T4 tehoaa hyvin. 31.3.2014 TSH = 256,75 ja T4V = 2,1. S-d-25 oli 34.
Kun täällä on sanottu, että aineenvaihdunta on sekaisin kuusi vuotta, kun se on kunnolla sekaisin, niin tuosta kuusi vuotta täyttyi 2020. En tiedä, miten tuon kuuden vuoden säännön kanssa on, onko se edes totta. Lopussa ajattelin, että tuhoan itsetuntoni yrittämällä laihduttamista, joka on aineenvaihdunnan takia tuomittu epäonnistumaan.
Nyt ajattelen, että keskivartalorasva on se kaaostekijä, joka heittelee aineenvaihduntaa vikaan, vaikka maksa-arvot olivat normaalit. Kaikkein suurin päämäärä minulla on noissa kekomittauksissa saada keskivartalorasva lähelle optimia. Sen voi nähdä matemaattisiin kaavoihin heitettynä jakoavaimena, joka muuttaa lihakset läskiksi perseeseen äityessään pahaksi. Mitä vähemmän sitä on, sitä vähemmän tulee yllättävää.
Sitten myyttien maailma. Kaikki ei niihin usko, mutta se on ihan jees, uskon asiat ovat ihan omiaan.
Minä olin Intiassa ja kuulin, että siellä on vuori, joka parantaa ihmisiä ihmeellisesti. No, minäpä menin sinne ja mitään ei tapahtunut, paitsi että paluumatkalla tapasin lääkärin ja lääkäri sanoi, että minulla on fibromyalgia ja siihen on olemassa hoitoa. Minä sitten hankin itselleni vähän kalliin tVNS-laitteen myöhemmin ja olen hoitanut itseäni siitä lähtien. Mutta opin myös, että liikunta auttaa lievittämään kipuja. Se oli yksi syy sille, miksi viime vuonna marraskuussa lähdin kuntostudiolle. Minua oli erittäin vaikea puhua sisään ja suoranainen ihme, että lähdin jäseneksi, mutta en kadu päivääkään. Sen lisäksi liikunnan avulla olen lähes oireeton.
Toisin sanoen, vuorelle meneminen sai aikaan paranemisprosessin alkuun pääsyn.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Minun aikuispituuteni on ollut 168cm, mutta pahoin pelkään että olen alkanut "kasvaa alaspäin". 
2006: 80kg 
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa