Moi Greda. Opiskelut päällänsä ja viimeiset rutistukset opinnäytetyön kanssa. Siihen koulun kolme projektia ja ensi viikolla alkava harjoittelu niin mun kyvyt hallita stressiä loppui.
Ainoa millä nyt yritän taistella on tietyt lisäravinteet (B, D, C), kahvin vaihto suurimmalta osin teeksi (aamun voikahvi menee vielä ja jos saan cordycepskahvia niin sitten voisi taas toisenkin kupposen juoda) Ja roskaruoan ylimääräisine hiilareineen pois karsiminen.
Olo on nyt ollut tuhnuinen, mutta tää on vasta kolmas päivä ja nukuin klo 14 asti (heräsin klo 9, olin hereillä aamuteen verran ja painuin takaisin kun vilutti), jolloin söin vasta kaksi munaa voilla.
Pää särkee hiukan, hengitys haisee kuolemalle ja paino tippunut aloituksesta 97.6 kiloon. Uskon siis olevani, jollen ketoosissa, matkalla ketoosiin. Annoin itselleni luvan alkaa syödä salaattia ja kasvislisukkeita (parsaa ja kukkista lähinnä) ihan reippaastikin heti kun sellainen fiilis tulee että nyt voi. En halua ylimääräistä stressiä tästäkin, vaikka toki ruokavalion muokkaukset näin suurissa määrin sen aina tekevät.
Eilen menikin mittava määrä ruokaa, paketillinen Wilhelmiä sinappineen, 6 munaa voilla, voikahvi ja voitee yms...Nämä kaikki ripotellen, ei aterioina, kuten ois järkevää. Puputin kokoajan, koska se helpotti mielihaluja. Vessassa en oo sen enempää käynyt kuin normaalistikaan, niin että miten on mahdollista että paino on laskenut? Mihin se on kadonnut?
Nyt kauppaan, aion ostaa munia ainakin 4-5 pakettia, voita, parsakaalia ja kukkista, Wilhelmiä ja kalaa. Nyt tekee niin paljon mieli paistettua kuhaa tai ahventa että pakko saada. Tai silakoita.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Ja sit taas eteenpäin. Millähän sen tylsyydentunteen voittais. Mukavalla tekemisellä? Puhelulla kaverille? Jokaisella kai omat konstit. Seuraavaa ateriaa ei tarvii niin kovin kiihkeästi miettiä, jos se on jo ainakin suunniteltu, ellei esivalmistettukin...
lopputyölle!
Ja piiiitkä väli täällä.