Kävin salilla treenaamassa ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Valmentaja ei ollut samoilla linjoilla lääkärin kanssa treeniohjelmasta, ja yhden koko kropan treenin + venyttely/rullailusession sijasta noudatan nyt sitten kaksijakoista ohjelmaa. Sinänsä kiva että toisellakin käyntikerralla saa oikeasti jumpata kunnolla, mutta tietysti oma kunto mietityttää. No, vähennän käyntikertoja tai jotain jos tulee ongelmia.
Treenin jälkeen paikat ovat olleet uskomattoman kipeät

. Tein siis ihan kyykkyjä omalla painolla, avustettuja punnerruksia ja vähän vatsalihasliikkeitä. Etureidet ovat kuin neuloilla pistelisi, tunnen lihaskalvot kun vähänkin jännitän reisiä. Olkapään nivelet taas ovat aivan tulessa. Seuraavalla kerralla kait sitten saadaan selkä jumiin. Oh well, tätä se alku on aina, tuskaa.
Illalla oli vaikea saada unta, kroppa kävi selvästi ylikierroksilla treenistä. Mietin pitkään sängyssä että oliko tämä nyt kuitenkin väärä päätös palata liikkumaan, mutta toisaalta, pitäähän kehon tottua positiiviseen stressiin. Ja tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta tauon jälkeen joten tietysti kroppa ottaa sen sokkina. Minkäänlaista ylikuntoa ei 6kk totaalilevon jälkeen voi enää olla. Hyvältä se treeni tuntui, sekä session aikana että sen jälkeen, että jos omaa olotilaa ja fiilistä kuuntelee niin tämä oli hyvä asia.
Pertin tuotokset joutuivat sitten pannaan, koska lievästä vatsan nipistelystä siirryttiin hyvin pian kestokipuiluun. Luulin että kefiirissä olisi erittäin vähän laktoosia, mutta kaipa nuo ryynit ovat vielä liian pieniä hapattaakseen isompaa annosta kunnolla. Tai voihan se olla että myöskään maidon proteiinit eivät käy meikäläiselle. Ostin nyt maitorasvahimoissani laktoositonta voita, kokeilen tuota aamupuuroon ja katsotaan mitä käy.