karppaus.infon arkistoitu foorumi

Komee salaatti!

Hyvin menee, mutta menköön!

Hei tuutu

Aika hyvin on mennytkin. Olen vähän yllättynyt, että näillä syömisillä olen jopa vähän pudottanut painoakin. Tunnen todella aidosti herkuttelevani nykyään aina syödessäni enkä edes oikein muista, millaista oli kituuttelu jatkuvan vähärasvaisen elämän kanssa - vaikka siitä ei ole kuin pari kuukautta. Painonpudotusta kyllä tavoittelen, koska ylipainoa on ihan liikaa. Vuosikausia riesanani on ollut "vaikeasti hoidettava" verenpaine, kuten diagnoosi kuului vuonna 2013 Meilahdessa. Olen myös jo vuosikausia ollut Diacorin työterveyshoidossa eikä sieltäkään ole tullut mitään parempaa tulosta verenpaineeni hoitoon. Se siis hyppelee sinne tänne eikä sitä ainakaan lääkkeillä ole saatu hallintaan. Siksi toivon ruokavaliosta apua tähänkin ongelmaan. No, perästä kuuluu sanoi torvensoittaja tai mikä vaan soittaja!

Tänään sain taas liikuttua vähän enemmän monen enemmänkin istumispäivän jälkeen. Joskus vain jumitun paikoilleni vaikka oikeasti olen kova menemään sekä jaloin että muilla liikennevälineillä. Enää minulla ei ole omaa autoa eikä edes polkupyörää, mutta julkisilla liikun aika sujuvasti. Haluaisin kovasti ostaa polkupyörän, mutta en tiedä onko se järkevää kun tasapainoni ei enää ole ihan parhaassa terässä. Kärsin vuosikausia lonkkaongelmista ja siitä seurasi nilkuttaminen, joka toki loppui lonkkaproteesin laiton jälkeen. Siitä jäi kuitenkin muistoksi väärä kävelytyyli ja leikkauksen jälkeen pitempi toinen jalka. Tuo kaikki vaikuttaa tasapainoon. Halu on kuitenkin kova, siis pyöräilemään, joten harkitsen vielä. Jos jollain olisi mielipidettä asiaan, kuulisin mielelläni, pyörän pitäisi olla nuorisomallia, 20 tuuman renkailla, koska minun on pakko ylettyä jaloillani maahan pysähtymistilanteissa (olen siis vain noin 157 senttiä lyhyt). Kiva jos saisi vähän valaistusta tähänkin asiaan.

Tänään on ollut mukava päivä. On ihanaa nauttia ihan tavallisesta olemisesta, ei aina tarvite olla jotain erikoista tekemistä. Minä olen nyt kolmen kuukauden lomalla, joten mikäpä tässä on nautiskellessa.

Tulipa juuri syötyä nami nami aamiainen: kahden munan munakas, jossa välissä Snellmanin all natural Merguez-makkaraa. Tämäkin all natural makkara on mielestäni todella hyvän makuista. Nyt on massu täynnä ja kohta lähden vähän tuulettumaan kirjastoon ja postiin. Saa nähdä onko postiin tullut paketti tuo tilaamani slow cooker vai jotain muuta mitä tilailin ulkomailta. Jos siellä on keitin, niin täytyy tässä kehitellä jotain mitä hauduttaa pitkään ja hartaasti .

Postissa oli kuin olikin haudutuspata , ihanaa. Kävin heti samalla reissulla ostamassa jauheliha-kaalipata-ainekset. Mutta kun tulin kotiin - voihan pettymys , padassa olikin brittitöpseli eikä adapterini käynytkään siihen. En enää viitsinyt lähteä moista kapistusta hakemaan, joten se jäi sitten seuraavalle päivälle.

Ruokahalu katosi siinä pettymyksessä, kun en saanutkaan kaalipataa porisemaan, ja seuraavaksi söin päivälliseksi siemensämpylän toki runsailla päällisillä. Kahvia maidolla join tietysti aamulla ja kaupungilta tullessa.

Iltapalaksi meni puoli paketillista mansikkajäätelöä (kaupan, voi rähmä ), mutta jätskiä oli nyt saatava äkkiä lohdutukseksi ja siksi kävin nopeasti hakemassa sitä lähikaupasta.

Launtaina aamulla ei ollut nälkä. Siispä join vain vettä ja maitokahvia ja sitten baanalle hakemaan verkkokaupasta adapteria. Sieltä löytyikin sopiva kapine ja kotiin tultua pata alkoi pelittämään. Sitten kasvikset esiin ja veitsi tanaan - ja mitä ihmettä - jauheliha olikin pakastimessa umpijäässä. Voi hitto, se sitten siitä päivällisen höyryävästä kaalipadasta , kyllä hatutti!!!

Kolmen maissa söin makkaramunakkaan ja lisää kahvia. Minulla munakas pitää nälkää tosi tehokkaasti ja vatsa oli täynnä koko illan. Iltapalaksi vetäisin kuitenkin ihan vaan herkuttelun hengessä toisen puolen jäätelöpaketista ja siinä sitä syödessä muistinkin yhtäkkiä, että mullahan on sellainen pieni obh nordican vaaleansininen jäätelökone kaapin kätköissä ja voilà, seuraavaksi tekemään omatekoista jätskiä, kun sitä on ihan pakko saada. Onneksi on pieni lähikauppa ihan talon nurkalla, joten kaikki hätätarvikkeet saa siitä kätevästi!

Mulla on siinä jätskikoneessa vain yksi kulho, kun toinen meni jostain syystä rikki kauan sitten. Mutta yksi kulho on ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle, joten kapineelle taitaa taas tulla käyttöä. Olen aina joskus yrittänyt tehdä jäätelöä ihan käsipelillä, mutta jostain syystä en saa sitä onnistumaan - vaikka kuinka seuraan ohjeita, niin siitä ei tule hyvää. Toivottavasti härveli auttaa tuohon pulmaan, en enää muista millaista herkkua sillä tuli. Kerronpa sitten, kun kapine tulee kokeiluun.

Muoks. Täytyy vielä selventää, että käsin tehty jäätelö on kyllä hyvän makuista - onhan siinä aina aivan mahtavat ainekset - mutta en saa koostumusta kunnolliseksi, vaikka yritän sekoitella sitä pakastuksen aikana ja välillä unohdan sekoittelun loppuvaiheessa. Siksi olen syönyt omatekoisen hyvin löysänä, jolloin se ei tietysti ole jäätelöä, vaan oikeastaa jotain muun nimistä hyvää, esim. kermalöä Yritän siis saada jäätelömasiinalla parannettua koostumusta, ainekset eivät välttämättä muutu tai sitten tulee uusia makuja .

Oisit hakenut uudet jauhelihat siitä lähikaupasta, niin olisit päässyt heti tositoimiin Eli haudutuspata toimii yksinään sähköllä, tyyliin "töpseli seinään"? Sellaisen uskaltaisikin ehkä jättää yksin porisemaan.


Kermalö!

Joo, älä muuta sano . Siis tämä sama pää kesät talvet (jäätyy talvella ja paahtuu kesällä tai jotain muuta vastaavaa. Eipä moinen äkkiratkaisu tullut mieleen siinä tilanteessa. Tuijottelin vain epäuskoisena niitä jääkalikkamaisia jauhelijapaketteja. Kyllähän sen padan olis voinut jättää yksiksensä päälle.

Tänään sain tehtyä koko haudutuspadan täyteen jauheliha-kaalipataa. Se hautui matalalla lämmöllä seitsemisen tuntia ja voi taivas, että tuli hyvää . En ole koskaan saanut niin suussa sulavaa pataruokaa. Tää oli hyvä aloitus slow cooking -elämänvaiheelle

Moikka gimma!
Luin päikkysi läpi, ja kun oli muutama "yhteiseltä" tuntuva asia, niin pistänpä tähän
nyt nuo aatokseni.
Ensinnäkin; ollaan samanpituisia ja melkein ikäisiäkin, mie tosin täytän jo ensi talvena 70vee.
Painoa miulla on nyt 76 kg, mutta oon miekii sielä yli kasikympissä, jopa yli ysikympissäkin
pyöriskellyt joskus. Karpannuthan mie oon jo 11½ vuotta.

Tuosta pyöräilystä; suosittelen. Se on miun ykkösliikuntamuotoni. Selkäongelmia on, joten ilman
sauvoja kävelyt eivät oikein onnistu. Pyörällä vaihtuu maisematkin noppeemmin.
Se jädekone; miulla on samanlainen, ikinäkään ennoo onnistunut sillä jätskiä tekemään.
Aina tarttuu ja jäätyy reunoille ja pohjaan ja saa kaapia ja melkein kirveellä veistellä irti.
Jos onnistuit tekemään sillä jäätelöä, niin kerro ihmeessä.
Jossain kohtaa mainitsit, että tuli muutakin tarinaa kuin ruokajuttuja. Niinhän näissä
päikyissä tulee ja sehän on vaan hyvä asia. Eipä kait kukaan jaksaisi ylösmerkitä, eikä
toisaalta lukea pelkkiä ruokalistoja. Jos halluut hyvän esimerkin lorupäikystä, niin tässä
yksi sellainen: viewtopic.php?f=11&t=68956.
Joku asia oli vielä olevinaan, vaan unohin...jaa, ei sentään; se haudutuspata.Tahtoisin! ennookade ennookade....
Pistänpä nyt merkin päikkysi kohalle niin hokaan lukea jatkossakin!
Tsemppiä laihtumukseen, tuommoinen 300-400g/vk on meille seniorikarpeille oikein
hyvä tahti. Pysyy pää ja kroppa paremmin kuosissa.
Eikä ne kilot oo parissa viikossa tulleetkaan, maltti on valttia laihtumuksenkin suhteen!
terkuin
lillis

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Gimmalla on kyllä kaikkien aikojen ihanin avatar

Hector S. - kiitos kehustasi, arvaa vaan onko se näköinen

Lillis, kiva kun kävit päikyssäni, minäkin tein jo vastavierailun . Juu kovasti olen fillariasiaa päässäni pyöritellyt ja pitäisi lähteä vähän katsastamaan tarjontaa. Ehkä siinä sitten ajatuksetkin asettuvat oikeille paikoilleen tosiasioita tutkaillessa. Senhän sanotaan usein sopivan silloinkin, kun kävely ei kunnolla luonnistu, niin kuin sinullakin, ja minullekin lekurit ja fyssarit suosittelivat pyöräilyä jo lonkkavian aikana ja sen leikkauksen jälkeen.

Haudutuspata on ihana keksintö ja nyt aloin miettiä, mitä tekisin maksasta ja munuaisista, joita olen ostanut "alennusmyynnistä" ja laittanut pakkaseen. Jotain karjalanpaistin tyyppistä ilmeisesti vois laittaa tai tietääkö joku voiko noita maksoja ja munuaisia haudutella tuntitolkulla? En ole vielä oikein perehtynyt tarpeeksi tähän haudutusasiaan.

En ole nyt pariin päivään kirjannut syömisiä, aina ei jaksa ja yritän vähän vierottaa itseäni siitä tavasta. Hiilareita olen kuitenkin seurannut sen verran, että ovat pysyneet vähän päällle 20 grammassa. Jauheliha-kaalipataa olen pistellyt ihan onnessani ja välillä leikkelelautasta keitetyillä kananmunilla, majoneesilla, sillillä, pepperoni meetwurstilla, kermajuustolla jne. Aamun/päivän ensimmäisellä aterialla menee aina alkupaloina kurkkua, tomaattia ja erivärisiä paprikoita n. 200 g, näin on ollut jo vuosien ajan. Töissä ollessani mulla oli aina eväinä rasiaan valmiiksi pilkottuna näitä kasviksia - joo tiedän - yksinkertaista ja yksitoikkoista, mutta minä tyttö vaan tykkään näistä - yksinkertaisella on yksinkertaiset nautinnot . Puoli kiloa kasviksia päivässä tulee myös helposti täyteen ja usein menee paljon enemmänkin.

Asiantuntija ennoo, esmes tuulimumma voisi tietää paremmin, kun noita sisäelimiäkin enemmän harrastaa, mutta miulla on semmoinen hytinä, että noita sisuskaluja ei kamalan pitkään voisi haudutella. Poikkeuksena sydän ja kieli, jotka vaativatkin pitkää haudutusta kypsyäkseen. Sydän vallankin. Jotenkin aattelen, että maksa ja munuainen voivat muuttua vähän kitkeriksi pitkässä haudutuksessa. Mutta kuten sanoin, en ole asiasta ollenkaan varma.
Huhuilepa vaikka tuulimummaa, eli pistäydy hänen päikyssään kysymyksesi kanssa.

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Samanlainen aatos minunkin päähäni pälkähti, etteivät maksa ja munuainen kestä pitkää hauduttelua. Maksahan paistuu pannullakin ihan hetkessä ja tulee vaan kovaa koppuraa, jos pitkään paistaa. Ja munuaisista muistan kuulleeni, että tulevat jotenkin sitkeiksi pitkällä paistumisella. Täytyypä kurkata tuulimumman päikkyyn. Kiitos lillis

Olen nyt tutkinut sisäelinten haudutusta tuolta netin syövereistä ja tullut siihen tulokseen, että se on sittenkin ihan ok. Ilmeisesti pannulla paistaminen ja hauduttaminen ovat ihan eri asioita - valistakaa tyhmää, jos tiedätte - koska sain sen käsityksen, että jo ammoisista ajoista on pataan heitetty kaikkea mahdollista elukasta lähtevää ja sitten vaan haudutettu sitä pitkäääään, ja siinäpä sitten se syötävä ruoka on. Tämä kyllä sopii minulle ja aion tehdä ihan ihmiskokeen itselläni, että tiedän onko asia tosiaan näin. Taidanpa seuraavaksi tehdä liha-maksa-munuais-padan ja katsotaan sitten, miltä se maistuu.

Tuo miun ajatukseni sisäelinten hauduttamiskelpoisuudesta oli tosiaan ihan hatusta vedetty
mutu-juttu, mutta kun kokeilet, niin kerro ihmeessä. Kiinnostaa kovasti!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Olen viettänyt vähän lomaa mennen ja tullen tässä lähistöllä eri ihmisten kanssa. En ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoitella, mutta olen sentään joten kuten pysynyt ruodussa. Jäätelöä ja viiniä on mennyt vähän liikaa, mutta nyt palaankin taas ruotuun.

Laitoin juuri kolme isoa broiskun koipireittä ja kasviksia haudutuspataan ja saavat nyt muhia siellä yöaikaan. Huomenna on taas kiire päivä ja silloin on kiva, kun kotiin tullessa on valmis ruoka odottamassa. Olen tässä välillä tehnyt hyvää näkkileipää Diet Doctorin sivulla ollevalla ohjeella http://www.dietdoctor.com/recipes/sesame-crispbread ja samoin hyvää pitsaa tällä ohjeella http://www.dietdoctor.com/recipes/lchf-pizza.

Viime perjantaina olin ravintolassa lounaalla. Tarjolla oli kalakeittoa ja siinä meni muutama perunan palanenkin, mutta eipä tuo tahtia haitannut. Pääruokana oli kermakastikkeessa haudutettua kuhaa ja sen söin vain kasvisten kanssa. Hyvää oli. Päälle vielä kahvia ja massu kiitteli.

Nyt täytyy vielä käydä vähän kurkkimassa muiden päiväkirjoja, kun poissa ollessani on tullut kovin paljon uusia kirjoituksia. Niiden lukemisessa meneekin aikaa nukkumaanmenoon asti.

Hyvin sä vedät!

Heipä hei taas . Päiväkirjan kirjoitteluun tulee nyt väkisinkin pitempiä taukoja, kun nämä elämän tapahtumat pakottavat keskittymään vähän muihin asioihin. Vanhan äitini kanssa on ongelmia ja parhaan ystävättäreni syöpä on niin levinnyt kaikkialle, että parantavat hoidot on kokonaan lopetettu ja loppu häämöttää. Aikani kuluu nyt paljon heidän kanssaan auttaen ja pitämällä seuraa ja olemalla läsnä. Omat asiat ovat paljolti jääneet taka-alalle.

Mutta karppaus jatkuu ja ruokakokeilut - aina kunhan siihen vaan on aikaa. Broilerista tuli todella hyvää pitkään hauduttamalla ja jossain vaiheessa aion kokeilla laittaa kokonaista kanaa tai broiskua. Tällä viikolla laitoin haudutuspadassa jauhelihaa ja jauhettua maksaa, jotka ruskistin ensin pannulla sipulin ja valkosipulin ym. mausteiden kanssa. Pilkoin pataan mukaan runsaasti naurista ja kesäkurpitsaa ja pari perunaa, paljon lipstikkaa sekaan ja pari desiä vettä mukaan. Haudutus ensin kolme tuntia high:lla ja sitten kaksi tuntia low:lla ja voi taivahan vallat, että tuli maukasta ja makoisaa. Nauriit antoivat ruokaan ihanan makean makunsa . Tätä ihanuutta on vielä jäljellä pariksi kerraksi. Haudutuspata on ollut todella kätevä näillä kuumilla keleillä, kun asunto ei siitä lämpiä, kuten uunia käytettäessä tuppaa käymään.

Paistoin eilen karppisämpylöitä jollain netin ohjeella ja hyviä ovat, vaikkakin vähän liian tiiviitä minun makuuni. Psyllium tahtoo turvota niin paljon, että täytyy alkaa vähän lisätä nesteen määrää näissä leipomuksissa. Seuraavaksi kokeilen ehkä tehdä karppipannaria , tuolla resepteissä on kaksikin hyvin mielenkiintoista kokeilukohdetta: Tavallinen pannukakku, josta voi tehdä joko makean tai suolaisen version; tai sitten Tilan tomaattinen tonnikalamunakas, joka on myös jonkinlainen pannukakku ja varmasti maukas suolainen vaihtoehto.

Tänään aloitin päiväni vedellä ja maitokahvilla,
sitten mungpavun ituja, keltaista paprikaa ja punaista tomaattia
ja lopuksi vielä karppisämpylä voin, porsaan paahtofileen ja maasdam-juuston kanssa.

Päivälliseksi on nam, nam pataruokaa ja sen kanssa vielä keitettyä kukka- ja parsakaalta.

Katsotaan nyt viitsinkö lähteä käymään Lidlissä täydentämässä kasvisosastoani. Marjoja tekisi mieli ja pähkinöitä. Nauriit ovat olleet todella hyviä, niitä ei ehkä saa liiteristä, mutta lähellä on k-market ja siellä voisi olla. Jotain salaatinlehtiä on myös pakko saada. Sää alkaa jo vetää vähän pilveen, joten ehkä saan vielä itseni liikkeelle. Olen vähän kärsinyt tästä kuumuudesta, joten se on nyt pikkuinen este lähtemiselle.

Hyvää loppupäivää kaikille karppailijoille

Raskaita aikoja elät, jakselehan.

Kiitos tuutu ! Onneksi on myös hyviä ystäviä, joille voi aina avautua ja kertoa tuntojaan. Omaa perhettä varjelee jotenkin enemmänkin, ajattelen aina etten halua vaivata nuoria ihmisiä kiireissään omilla huolillani.

Kävin Lidlissä. Sain paljon ihania kasviksia ja muutakin mukavaa niin, että mummokärryni oli aivan pullollaan pois tullessani . Muissa kaupoissa en käynyt, halusin pian takaisin kotiin. Tänään oli sellainen päivä, etten lähtenyt mihinkään "velvollisuuksiin" (en tarkoita velvollisuudella mitään negatiivista, mutta en löydä muuta sanaa) vaan halusin olla oman itseni kanssa kotona rauhassa. Siksi tässä nyt on aikaa kirjoitella kaikenlaista ja lueskella juttujanne. Pakko on ottaa välillä tällainen rauhoittumispäivä - muuten ei jaksa. Työpaikkalääkärinikin sanoi eilen, että muista huolehtia myös itsestäsi, muuten et jaksa eikä sinusta sitten ole apua muillekaan.

Kävin eilen viimeisen kerran työpaikkalääkärini luona. Olen tuntenut hänet noin viisitoista vuotta ja hän tietää minusta varmati enemmän kuin minä itse. Hän on hyvin empaattinen, ystävällinen ja myös asiallinen lääkäri - aivan ihana. Olin aivan itku kurkussa, kun hyvästelimme. Tämä työpaikkalääkärin ja koko työterveyshuollon menetys on varmasti suurin ikävä asia eläkkeelle jäämisessä. Nuorena sitä hyötyä ei välttämättä tajua, mutta vanhemmiten kun kremppoja tulee enemmän, niin sitä alkaa arvostaa ihan eri tavalla.

Tänään palautan työpaikan avaimet ja ensi maanantaina olen eläkeläinen

Kaikkea hyvää eläkepäiviin

Raskaiden aikojen aikana tulee kiinnittää erityistä huomiota omaan itseen. Lentoemäntien ohje: auta ensin itseäsi ja sitten vasta toisia pätee moneen muuhunkin tilanteeseen kuin lentämiseen. Sitä usein niin paljon haluaa auttaa ja tukea toisia, että oma itse voi unohtua monen tärkeämmän asian alle. Voimia toivottelen sinulle.

_________________
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
Blogissa lisää