Huomenta ja kiitos, kun jaksatte mun kanssa.
Vaasassa oli melkoinen myräkkä illalla kun tulin kotiin, tuuli oli kova ja lunta satoi sankasti.
Olin melkoinen näky kun pääsin kotiin, vois kuvata sanoilla märkä harakanpesä
TYövuoro oli kiireinen, työkaveri kävi tuuraamassa hetken kun poistuin päivystyksestä,
kävin siellä teholla potilaan poikien kanssa, ex-anoppi oli myös mukana poikaansa katsomassa.
Koska vain lähiomaiset pääsevät katsomaan, niin tarvitsin heidän lupansa tulla sinne,
kävin kuiskaamassa potilaan korvaan että jaksaisi ja sinnittelisi, me ollaan kaikki hengessä mukana.
Ja sit multa pääs itku.
Ja kun erissä oltiin menty, mä ekana, kun mun piti takas töihin, niin kun pääsin muiden luokse,
niin ex-anoppi että jos hän ei meniskää... mä siihen kuule, tää on vakava juttu, mene, haluat nähdä poikasi.
Mua jotenki ahdistaa, kun lääkäri ei oo suoraan sanonut heille, että ennuste ei ehkä ole kovin hyvä.
Mä juttelin päivystyksessä meidän päivystävän lastenlääkärin kanssa ja se kyllä sanoi heti mulle, sen minkä jo tiesinkin,
että valitettavasti, ei hyvältä näytä.
Ystävän kanssa lounaalla ennen töitä, mä kuuntelin juttuja Intiasta, hehän olivat New Delhissä, eli ei missään turistirysässä.
Ja se mitä hän kertoi, että oli äärimmäistä kurjuutta ja äärimmäistä loistoa..
Osaa näkemästään hän pureksii vielä.
Sain tuliaisena purkillisen hyvänolon pillereitä, jotain käsintehtyjä yrttivalmisteita, kuulemma turvallisia, osti itselleenkin.
Hänen serkkunsa on siellä tosiaan H&M ulkomaan päällikkönä, laittaa pystyyn Intian henkkamaukkoja.
He on näitä pillereitä jo syöneetkin

....muuten en kyllä uskaltais....
Oli monienlaisten tunteiden päivä.