Rakkaat ystävät, halaan teidät kaikki kävijät kerralla:
shine, eccomi, sys, Feenixi, pozna

(unohtuiko joku välistä) !! Ja pari uuttakin "kasvoa" täällä, ihanaa

!!
Feenixi, mun oli PAKKO miettiä niitä syömisiä, muuten minusta ei olisi enää ollut Teemulle hoitajaksi. Niin pahassa kunnossa itsekin jo olin. Ja nautin tänäänkin lisää sitä pistaasisuklaata
pozna, kiitos!! Täällä saa kommentoida

, joten nappulat vain soimaan!
Eli tulimme just kotiin, ja arvatkaa minkä ääreen lysähdin, no läppärin

. Ajattelin, etten jaksa kirjoitella yhtään mitään, kunhan vain lueskelen teidän muitten juttuja. No, lilliksen luona lämpeni näppäilysormeni, joten jatketaan täällä vielä samaan putkeen.
Teemun koko lääkitys loppuu 17 päivänä. Silloin menee viimeiset sytot ja kortisonit suun kautta, mutta tänään oli viimeinen suonen kautta menevä syto. Cvk (laskimokatetri, joka on ollut 2 vuotta) otetaan ensi viikolla pois humautuksessa, joten osastolle keskiviikkona ja torstaina vapaudutaan siitäkin letkusta. Ajatelkaa, poika pääsee vihdoin uimaan ja saunomaan!!! Tosin pitää oottaa, että se reikä umpeutuu. Jos joku ei tiedä, mikä on laskimokatetri, niin se on letku, joka laitetaan rintalastasta läpi, laskimoa pitkin sydämen lähelle. Siitä otetaan sitten kaikki verinäytteet ja sinne pistetään kaikki lääkkeet, mitkä pitää laitta suoneen. Lapsi säästyy pistämisiltä. Tämä oli jo kolmas katetri. Ensimmäisen laittoi kirurgi väärin, toinen oli tehnyt ihmeellisen käännöksen ja lähtenyt vastavirtaan, kunnes oli tullut kaulavaltimoon ja aiheutti sinne trompin, eli tukoksen.
Tulevaisuudesta juteltiin pitkään lääkärin kanssa ja olin niin onnellinen, kun oli se paras syöpälääkäri paikalla, joka voi olla. Teemulla uusiutuminen väheni 50%, sillä 50% uusiutuu hoitojen aikana, loppu uusiutuu hoitojen loputtua. Eli meidän pitää kuulemma henkisesti valmistautua siihen mahdollisuuteen, että tämä uusiutuu. Koko hoitokaavio on Teemun jälkeen muutettu viime heinäkuussa, ja vahvin (jossa Teemu oli) muuttui vielä rajummaksi kuin nyt. Onneksi päästiin tällä vähemmällä, sillä se olisi muuten kuulunut Teemun kaavioon ja vielä 2,5 vuotta, eli aikakin piteni.
Teemulla on jäänyt kaikki ne vaiheet pois, mitä yleensä 3 vuodesta eteenpäin on lapsilla, eli juoksemiset, kiipeämiset, sosiaaliset kontaktit, pyöräilyt, sillä hän on ollut lähes kaksi vuotta eristettynä joko osastolla tai kotona. Nyt on sitten paljon kurottavaa kiinni. Lääkäri sanoi, että pojan maailma mullistuu täysin (siinä samalla meidän muidenkin), kun ei enää olekaan sitä rajoitetta ja maailma avautuu eteen kaikkine uusine asioineen. Fysioterapia tulee ohjelmaan. Reisilihaksissa on heikkoutta, se näkyy juoksemisessa, rappusissa ja pyöräilyssä. Kiipeämään ei kykene, kovat kivut tulee jalkapohjiin. Fysioterapeutti sanoi, että on havainnut tämän ilmiön aikaisemminkin syöpähoidoissa olleilla lapsilla. Ajattelin, että mitä tekemistä on akupisteillä tässä asiassa, koko elimistöhän on ihan sekaisin ja huonossa kunnossa. Ja niitä akupisteitähän löytyy jalkapohjasta vaikka kuinka paljon.
Tulihan vuodatettua

. Paljon muutakin me juteltiin. Syömiset oli minulla sellaiset, että
menomatkalla söin pätkän kurkkua, pätkän vatajan lenkkiä ja pähkinöitä. Hoitojen jälkeen mentiin poitsun kanssa Kiinalaiseen ravintolaan ja siellä oli semmoinen mahdollisuus, että voit itse koota lautasesi raaka-aineista ja kokki paistaa sen. Puhuin saliemännän kanssa ruokavaliostani, ja hän oli kiinnostunut ja lähti kanssani kierrokselle valitsemaan ruokia. Painotti kokille tarkkaan, ettei minun annokseen saa laittaa mitään muuta kuin suolaa ja pippuria
Kiitin häntä kovasti, juteltiin vielä moneen otteeseen tästä ruokavaliosta ja kysyi, että mistä saa tietoa.Tapasin yhden karpin täältä siellä Oulussa. Oli ihana tapaaminen!