karppaus.infon arkistoitu foorumi

^Hei Mymmis! Unettomuutta oli jo ennen cipralexiakin, luulen että työstressi ja varsinkin vuorotyö sotkee eniten kuvioita. Mullahan oli jo aiemmalla masennuskerralla tuo cipralex ja silloin se toimi ihan hyvin muihin kokeiltuihin lääkkeisiin verrattuna. Silloinkin oli unettomuutta jota korjailtiin ketiapiinilla, tuloksena niin syvä uni että mies kokeili aamulla pulssia kun ei meinannu emäntä herätä. Eli oli vähän turhan tehokas..
Jonkin verran on auttanut se ettei ota päiväunia vaikka kuinka väsyttäis, kahvia vaan aamulla ja tyroksiiniannos illalla. Koetan kyllä kaikki konstit ennenkuin menen lääkäriin, joku unilääke on kyllä sitten se viimeinen vitsi. Illalla kyllä saa ihan hyvin unen päästä kiinni mutta sitten herää kolmen korvilla kukkumaan kun ei väsytä yhtään. Ja aamulla on ku nukkuneen rukous..

No niin, pari hyvin nukuttua yötä takana ja yksi tosi huonosti nukuttu koiran takia. Kun rekku in kipeä eikä pysty nukkumaan niin ei siinä emäntäkään nuku, koetin vaan helpottaa toisen oloa ja lopulta aamu kuudelta koira simahti ja emäntä myös.. Jospa tämä taittuisi taas.

Oli vähän jännä olo muutenkin tässä parina päivänä ja mittasin sitten pitkästä aikaa ketoosin ja olihan sitä, asteikon puoliväliin saakka. Aika tehokas on fiilis ja töissäkin pää toimii jo paremmin. Oikealla tiellä siis ollaan.

Kiva kuulla että voit paremmin, unienkin suhteen Toivottavasti rekkukin on taas kunnossa, tärkeitä ovat

_________________

^Juu, kyllä rekku taas on kunnossa, alkaa olla vissiin vähän vanhuuden vaivoja ikäneidolla. Vaikea vaan aina tietää mikä on kun ei toinen osaa puhua, onneksi nyt parani kotikonstein. Kyllä siinä sydän särkyy kun toinen tulee vielä luo ja selvästi odottaa että emäntä auta, tärisee ja läähättää. Ja ainahan tuommoiset iskee yöllä tai viikonloppuna kun ei pääse heti lääkäriinkään. Nyt on kyllä rokotusaika varattuna ja samalla vähän tutkitaan muutenkin vointia niin varmistuu ettei mitään isompaa ole vialla.

Muuten sitten taas mennään samoja ratoja, just kun kerkesi kehumaan unenlahjoja niin tänä yönä tais riittää kun nukkui iltakymmenestä kolmeen. Onhan siinä jo 5 tuntia että mukava on tästä hipsiä sitten aamuvuoroon töihin. No yritellään vielä jos ehtis torkut saada aikaiseksi, herätys on puoli viideltä...

Voi se ottaa kyllä sydämestä, kun eläin on kipeä . Kun ne ei osaa sanoa mitään ja apua yrittävät pyytää. Meilläkin perhonen on joskus yöllä huonosti voinut ja silloin on ollut kyllä kurjaa. Hyvä, jos sun rekku voi paremmin Ja parempia yöunia sulle

_________________
It's my life It's now or never

^Kiitosta Mymlan, kyllä vanhan neidin kanssa saa parhaat tirsat kun se viereen punkee nukkumaan, se on semmoinen lämmin, pehmeä ja tuhiseva pötkö.

Vapaapäivää täällä vietellään aikasta hienossa säässä ja luonnossa kulkien: merkkaan lähimettästä puita kaadettavaksi! Harvennus olis paikallaan ja joukossa on jo aika rutjakkeen näköisiä kuusia jotka pimentää pihaa. "Tilalle istutetaan lehtipuuta ja katajaryhmiä tontin reunoille tasoittamaan metsän ja puutarhan välistä rajaa.." tai jotenkin sinnepäin puutarhaguruni Pentti Alanko sanoi puutarhalehden kirjoituksessaan kerran. Harvennetvan alueen yksi osa on varsinkin kesällä kaunis kun puitten siimeksessä on kumpuilevia sammalmättäitä jonne ilta-aurinko varsinkin paistaa niin että koko metsä näyttää jotenkin maagiselta ja minä hetkenä hyvänsä joku maahinen pilkahtaa esiin.. Olen kyllä totaalisen hurahtanut lähiluontoon ja aina metsässä kulkiessa tulee rauhallinen ja hyvä mieli. Metsän keskellä oleva mökkimme on siis ainakin minulle kodikas rauhan tyyssija, pesä jossa oravainen makaa sammalvuoteellansa.

No, takaisin mettään kun varpaat on taas lämmenneet, jatketaan myöhemmin lisää..

Täällä taas.. kaunista talvipäivää pukkaa vaikkakin aamulla oli vielä pakkasta yli parikymmentä.

Aamupalaksi menee kaffetta ja kinkku-paprikapiirakkaa. Pohjaa taas virittelin ja nyt siihen tuli:

2 dl mantelijauhoa
1 dl vehnälesettä
1dl ruisjauhoja
1dl mozzarellaraastetta
1/2 dl vettä
1 tl suolaa
Pohja paistetaan ensin 200 asteessa 10 minuuttia ja sitten täytteet päälle. Sen jälkeen riittää reilu puoli tuntia paistamista.

Täytteksi:

400 g savukinkkurouhetta
5 munaa
3-4 dl kermaa
3 paprikaa
300 g mozzarellaraastetta
valkopippuria

Tästä tuli iso uunipellillinen aika hyvää piirakkaa. Iltapäivällä menee lihamureketta ja salaattia.

Puiden kaatamisen seurauksena tontti on aika valoisa ja kesälläkin paistaa ilta-aurinko pidempään saunaterassille. Kuusien takana piilossa olleet koivut tulevat nätisti esiin. Kova urakka on nyt runkojen pätkimisessä ja risusavotassa, toivottavasti ei sataisi paljoa lunta ennenkuin kaikki on saatu raivattua pois. Erillistä kuntoilua ei siis nyt tarvi kun rämpii hangessa päivittäin.

_________________

Hei vaan Anjuna, kiirusta on pitänyt niin ei ole tullut tälläkään palstalla pyörittyä hetkeen.

Puusavotta on jo hyvällä mallilla ja nyt jo odotellaan kesäkuun lomia. Olotila on ollut hyvinkin vaihteleva ja kovaa väsyä on meinannut pukata. Vapailla on onneksi ehtinyt levätä hyvin mutta välillä tuntuu ettei mikään lepo riitä. Kai tässä on jotain kevätväsymys-työstressi-masennus-kilppari-kökköväsymystä josta ei ota erkkikään selvää..

Muuten ollaan harrastettu miehen kanssa ruokamenojen kartoitusta ja saatu aika hyvät säästöt kun jäi kaikenlaista kallista ja turhaakin ostosta pois. Tarjousten perässä kun viitsii juosta niin saa aika isonkin osan ruokarahoista riittämään muuallekin. Ja silti on ihan hyviä ja monipuolisia eväitä saatu aikaiseksi.

Mitäs muuta.. painonpudotus nolla mutta kaupoissa on jo tarpeeksi isoja uikkareita myynnissä, ilves voitti liigakarsinnan, rekut voi hyvin ja pikkurekulla on kasvupyrähdys menossa.. siinäpä sitä jo jotain uutista. Kattellaan taas kun jotain uutta ilmenee lisää.

Nonni!

Nyt on sitten kolmatta päivää sykemittauslaite nahassa kiinni osana työhyvinvointiprojektia. Viiden päivän ajan toi laite seuraa sykettä ja siten kartoitetaan mm. liikkumiset, unet, stressit ja palautumiset. Mukaan mahtuu 2 aamu ja yövuoroa sekä vapaapäivä. Jänskättää mitä sieltä paljastuu, tosin tiedossa on ainakin se että jotain liikuntaa voisi harrastaa enempikin, tosin töissä saa välillä stepata senkin edestä.

Mitäs muuta.. painon kanssa edelleen ongelmia, nousee vaan. korkein tulos oli yks aamu 82 kg. Nyt päätettiin ukon kanssa pistää loppukuu tiukille että vähän sais pois turvotuksia. Puutarhahommissa riittää puurtamista ja sehän on hyvää hikiliikuntaa. Varsin mahtava kokovartalotreeni tulee kun jyrää nurmikkojyrällä rinteen reunaa niin että joutuu vetämään jyrän ylä ja alamäkeen. kai sitä vois tohon painokampanjaan osallistua, tosin viime kertoina tulos on ollut aika laiha. No ei se ota jos ei annakaan.

Enpäs ole ennen nähnyt västäräkkejä kosiopuuhissa mutta tuli sekin tanssi nähtyä ihan läheltä. Toinen veti pyrstö matalalla ja leveänä ensin omat kuviot ja toinen pyrstösulat pystyssä sitten omat tanssit nurtsilla. Kurjet kävi kans keekoilemassa pellon reunalla ja aiheuttivat rekuissa väristyksiä, tuoreessa muistissa on viime keväinen sakinhivutus kun rekku sai turpiinsa kurkiparilta mentyään liian läheistä tuttavuutta tekemään. Nyt sitten tyydyttiin katselemaan kotiportailta ja tuhahdeltiin paheksuvasti mokomille siipiveikoille.

Jassos, mies herännee kohta yövuoron jäljiltä joten menen keitteleen lisää kaffetta ja kehitän jotain aamupalan tynkää. Turkkilainen jugurtti marjoilla on ukon mieleen, nyt löytyi sitten vielä parempi eli lidlin kreikkalainen jugurtti. On kermaisempi ja mukavaa vaihtelua.

Jatketaan taas juttua kun juurta tulee.

Pitkästä aikaa taas tännekin kirjoittelen, on ollut aika kiireinen vuosi takana. Kattelin että viimeksi kirjoittelin tuosta sykemittarijutskasta eli First beat -mittarista. Tuloksissa olikin sitten aika mielenkiintoisia juttuja, palautuminen ja uni oli hyvää, liikuntaa liian vähän.. Stressiä se ei mitannut niin miten kuvittelin koska silloin oli aika väsähtänyt ja loppuunajettu olo mutta mittauksissa sitä ei huomattu. Loppukeväästä pitäisi tulla uusinnat, saa nähdä onko silloin jotain uutta. Kesän vuorotteluvapaa oli todella hyväksi, pelkkä kesäloma olisi ollut ihan riittämätön kun oli pakko päästä irti kunnolla oravanpyörästä.

Kilpparivajaus alkaa onneksi olemaan pikkuhiljaa hoidettu kuntoon, olo on virkeämpi, liikunta virkistää ja painonhallintakin tuntuu jotenkin onnistuvan. Jouluun mennessä meinas kyllä syömiset ja juomiset levitä käsiin niin että paino pompsahti nopsaan yli 88 kilon. nyt on tiputettu muutama kilo pois ja ketokarppaus tuntuu oikein hyvältä. tarkkoja laskelmia en ole tehnyt mutta veikkailen että 30-50 g päivässä menis hh, vaihtelu on välillä suurempikin.

Jatkanpa jutustelua lisää myöhemmin.

Voi jehna minkä teki! Nyt sitten ollaan käsipuolia kun iski ah niin pirullinen tenniskyynärpää. Kiroan tämän vaivan kyllä alimpaan h....ttiin! Ei mitään rasitusta saa olla niin kuntoile nyt sitten, hyvä kun selviää kotiaskareista. Onneksi mies tekee raskaimmat hommat mutta vaikeeta on silti koettaa sählätä vasurilla.

Vastoinkäymisestä huolimatta olen koettanut saada aikani kulumaan muuten ja kun jalat vielä toimii niin lenkille vaan. Painoa taas lähti kilokin pois ettei tää nyt ihan katastrofi ole senkään kannalta.

Löysinpä netin syövereistä hyvän lisukeohjeen:

-Kyssäkaalia
-Sipulia
-Purjoa
-Selleriä (juuri)
-Porkkana, lanttu taikka nauris
-Oliiviöljyä
-Suolaa, mustapippuria ja timjamia / rosmariinia

Nämä paloitellaan halutussa suhteessa, pyöräytetään oliiviöljyssä, maustetaan suolalla, pippurilla ja timjamilla. Koko satsi uunivuokaan ja uuniin n. 200 astetta kolmeksi vartiksi. Lisuketta on syöty kalan, kanan ja lihan kanssa, hiilarit pysyy pienenä kun kaalta tulee suurin osa. Kaalia inhoavallekin voi suositella kokeiltavaksi kun kyssäkaalin maku on erilainen.

Tänään olis päivälliseksi em. lisuketta karjalanpaistin kera. Tuoresalaattia vielä kylkeen niin kyllä maittaa!

Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa ! Tenniskyynärpää on kyllä viheliäinen vaiva, kokemuksesta tiedän toivottaasti helpottaa pian !
Tuo lisukejuttu kuulostaa hyvälle !

_________________
It's my life It's now or never

Kiitti Mymlan! Miten sulla saatiin hoidettua se kyynärpää? Mulla laitettiin ekaks kortisonipiikki ja tulehduskipulääkkeitä mutta eipä ole kummentunu. Lisää kortisonia en kyllä enää anna tuupata jos tuosta ekastakaan ei ole mitään hyötyä.

Ihan tuolla tavoin se hoidettiin ja onneksi se vaiva on nyt pysynyt poissa sillä kortisonia en halua lisää-
Mulle tuli yhtenä kesänä, kun maalasin meidän talon, ja käsi ei tykännyt pidemmän päälle yksitoikkoisesta liikkeestä.

_________________
It's my life It's now or never

Jatkoa sairauskertomukseen:

Saikkua jatkettiin ja hommasin lisäksi vielä rannetuen joka tuntuu ihan hyvältä. Kortisonia ei nyt laitettu lisää, mahdollisesti voidaan kokeilla viikon päästä sitä akuhoitoa. Suhteellisen hyvät fiilikset kuitenkin ja pikkuhiljaa lepo saattaa jo tuottaa tuloksia.

Safkojen kanssa ollaan pähkäilty viime aikoina kovastikin, vaihtelua kaipaisi samoihin vanhoihin appeisiin. Niinpä eilen valmistui pikaisempi versio pulled porkista. Ei ollu pahaa sekään vaikka 4 tunnin paistoajan ei luulis riittävän mihinkään. Kasslerista tuli kuitenkin suussa sulavaa ja ukko teki vielä paistoliemestä kastikkeen sille. Lisukkeeksi pitkästä aikaa paahdettua ja kuorittua paprikaa ja sipulia fetajuuston kera.. nam! Avokadoa ollaan tuupattu salaatin mukaan aika usein mutta kotimaisten vihannesten hinnat kyllä hirvittää. Espanjalaiset kurkut ja tomaatit maistuu niin pahalle ettei niitä kannata ostaa.

Painokampanjakin tuottaa hiljalleen tulosta eikä tipattoman tammikuun jälkeen ole aloitettu helmeilevää helmikuuta, pari lasia punkkua viikonloppuna paremman safkan kanssa riitti.

Kaikista karuinta oikeastaan varsinkin nyt pitempään kotona ollessa on ollut tekemisen puute. Lisäksi karaokelaitteiden kaverina ollut vanha kuvaputkitöllö kissahti jo puoli vuotta sitten ja se harrastus loppui siihen. Onneksi yks kaveri vaihtoi nyt vanhan telkkunsa uudempaan ja myi sen entisen meille huokeaan hintaan. Käsipuolena voi jollottaa rauhassa kun ukko on töissä. Viime kesän ja syksyn aikana kävin hoilaamassa ihan julkisestikin ja esiintymisrohkeutta on tullut reilusti lisää, varsinkin kun ihmiset on kehunu ja pyydetty laulamaan lisääkin. Kriittisin kuulija eli rakas miehenikään ei peittänyt korviaan niin sit voi jo olla tyytyväinen. On hyvä kun se tarttuu pieniinkin virheisiin niin oppii sitten niistäkin. Haaveissa olis joskus päästä laulutunnille mutta harrastelijana tuntuu liioitellulta. (tää kuulunee taas siihen itsetunnon kategoriaan missä minä maan matonen voin tyytyä vaan möyriin samoissa mullissa.. )

No haaveilu ei mitään maksa ja mistäs sen tietää jos joskus..

Heippa vaan, nyt on taas ihminen yhtä kokemusta rikkaampi kun kävin akuhoidossa!

Neulakammoiselle oli pienoinen kynnys mennä akupunktioon mutta eipä tuo pahalta tuntunut. Parikymmentä neulaa meni käsivarsiin ja niska-hartia-selkä-alueelle. Illalla paleli ja oli vähän huono olo, en tiedä johtuiko sitten akuilusta.Tenniskyynärpään hoidossa on kuulemma tullut hyviä tuloksia kyseisellä menetelmällä niin kokeillaan nyt sekin. Tietty jos käsivarren lihaksissa on jotain mikrorepeämiä niin eipä ne siitä kummene vaikka kuinka neulottaisiin nahkaa mutta kivunhoidossa saattaa apua ollakin. Muutaman hoitokerran jälkeen ollaan taas viisaampia siinäkin asiassa.

Pitkä sairasloma ei kyllä ole mitenkään mieltä ylentävä kokemus, mitä pitempään oot poissa sitä vaikeampi on takaisin mennä sitten joskus. Masennuksen kannalta on taas haastetta kerrakseen että osaa asennoitua positiivisesti tähänkin asiaan. Se miten pystyy selviytymään normi askareista vaikuttaa paljon, jos tuntee itsensä täysin hyödyttömäksi joka asiassa ei se mielialakaan kovin korkealle nouse.

Heippa taas!

Käsivaiva onkin osoittautunut ärhäkämmäksi tapaukseksi. 2 Kortisonipiikkiä jo tuupattu ja akuhoitoa takana 5 kertaa. Toinen kortisonipiikki tuntuu jo auttavankin vaikka hiukan epäilyttää kuinka pitkään senkin vaikutus sitten kestää.

Painonpudotu on jumitellut mutta kai se taas siitä jossain vaiheessa johonkin suuntaan liikahtaa. Ruoka on koetettu pitää monipuolisena ja erilaisia reseptejä onkin taas kaiveltu ja muunneltu.. Vaikka pakkaset on jääneet helmikuussa kovin vähiin osui silmiin seuraava ohje joka ainakin meillä vei kielet mennessään:

Pakkaspäivän pata

1 kg naudanpaistisuikaleita tai possunsuikaletta
2 pkt pekonia
2 sipulia
3 yksikyntistä valkosipulia
1 porkkana
4 lehtisellerinvartta
1 rs tuoreita herkkusieniä
1 suippopaprika
noin 3 dl punaviiniä
loraus lihafondia
2 tl timjamia
2 tl rosmariinia
1 tl mustapippurirouhetta

Paista pekonit rapsakaksi ja lisää uunipataan
Ruskista naudanlihasuikaleet erissä pekonirasvassa ja lisää pataan
Heitä joukkoon lohkotut valkosipulit
Lisää pannulle nokare voita ja kuullota lohkottuja sipuleita jonkin aikaa ennen pataan lisäämistä
Kuullota sieniviipaleita, porkkanasiivuja, paprikasiivuja ja lehtisellerinpaloja pannulla.
Lisää pannulle 2 dl punaviiniä ja anna kypsentyä hetkinen
Lorauta noin desi pari punaviiniä myöskin pataan
Lisää kasvikset pannulta viineineen muiden ainesten joukkoon uunipataan
Lorauta lihafondia ainesten joukkoon
Mausta timjamilla, rosmariinilla ja mustapippurirouheella
Paista pataruokaa 200 asteessa noin 40 minuuttia
Pudota uunin lämpötila 150 asteeseeen ja hauduta vielä 2,5 tuntia
(vettä ei tarvitse lisätä ja punaviinin tilalla voi käyttää vettä ja lihaliemikuution. Toki maku on erilainen!)

Ohje on alunperin Kotikokki-sivustolta. Punaviiniversiotakin olen kokeilut mutta nyt tein ilman eikä ole kyllä pahemman makuinen sekään. Fondina laitoin vasikkafondia joka oli hiukan pettymys mauttomuutensa vuoksi, niinpä suolaa ja muita mausteita joutui vielä lisäilemään mutta lopputulos oli kaiken väärti!

Ja sitten taas sen ainaisen lisukeongelman pariin: em. alkuperäisohjeessa oli tietysti pataa pottujen kera, onneksi löysin aika helpon vaihtoehdon: Paahtojuuressose!
1 pss (600 g) uunijuureksia (25,8 g/hh / pussi) Kyseessä Rainbow:n uunijuurekset
Ruokakermaa n. puoli dl.
Suolaa ja mustapippuria
Juurekset uuniin ohjeen mukaan oliko nyt n. 220 astetta 35 min. Paistamisen jälkeen juurekset kattilaan ja soseeksi sauvasekottimella, mukaan loraus kermaa, mustapippuria ja suolaa. Vähän voi kuumentaa vielä kattilassa sosetta ja sitten vaan tarjolle.

Mieluusti olen yleensä ostanut tuoreita kasviksia mistä sitten on pilkottu ja taiteltu erinäisiä eväitä mutta nyt kun pilkkomiset saa jäädä vähiin kipeän käpälän takia niin pakastejutskat on helppoja vaihtoehtoja. Eipä tuokaan sose ole hiilarimäärältään ihan pieni mutta annoskokoon kun kiinnittää huomiota ja päivän muihin syömisiin niin ei nouse määrät päätä huimaaviksi. Nälkä lähtee ainakin patasydeemillä niin ei tartte illallakaan kovin kummoista iltapalaa syödä.

Jeps, siinäpä taas tuli juttua, palaillaan..

Hei taas!

Kävinpä viime viikolla kilpparikokeissa ja tulos oli hiukan tyrmäävä: tsh 4,6 ja t4v 15! Tsh oli aiemmin 0,9 pinnassa niin tuo pompsaus kyllä ihmetyttää. Aloin sitten kaivelemaan erinäisiltä kilpparisivustoilta tietoa tyroksiinin imeytymisestä sun muista ja luultavasti löytyi yksi syy: Olen sitten kipannut viimeset puoli vuotta aamukaffeella myös tyroksiinit naamaan, kun pitäisi odottaa sen 4 tuntia kaffeen jälkeen ennekuin lääkkeitä ottaa. Aiemmin otin ne illalla mutta sitten tuli vaikeuksia muistaa ottaa ne niin aamuisin oli helpompaa. No nyt olen koettanut muistaa ottaa ne myöhemmin päivällä, katellaan mitä tapahtuu.

Käsi on ollut jo parempi ja saikkua on vielä viikko jäljellä, joten saas nähdä joko sitten voisi pikkuhiljaa palailla töihin. Pari kuukautta tässä on jo kotona möllötetty niin alkaa sekin jo nyppiä. Toinen kortisonipiikki teki vissiin sitten tehtävänsä koska sen jälkeen tilanne parani huomattavasti. Akuhoidolla ei ainakaan mitään isoja muutoksia tuntunut tulevan. 8 kertaa siinä on nyt ravattu. Lekuriin tympäännyin viime kerralla täysin kun se kehui että ortopedit tykkää hoitaa fysikaalisilla kuten ultraäänellä tms. tenniskyynärpäätä. No, mää tietysti sanoin että voisin mieluusti kokeilla jos se kirjottaa mulle lähetteen. Juu ei. Se on kuulemma niin pitkällinen tie parantua ettei kannata. Ilmeisesti parin kuukauden odottelu ja akuhoito ei sitten ole pitkällinen tie?? Voi v...u että alkoi tosissaan ottaan päähän se äijä. Viikon päästä menenkin kuulemaan toisen lekurin mielipidettä asiaan.

Mitäpä muuta.. ruokapuolella ei ole ollut nyt mitään uutta ja ihmeellistä mistä tänne kannattais kirjoitella.No semmoinen kyllä, pienenä twistinä olen nykyään tuupannut salaatin sekaan basilikan lehtiä, toimii hyvin kreikkalaisen salaatin mukana. Aamupalaksi olen paistellut tomaatteja. Puoliksi vaan ja pannulle ensin leikattu pinta alas, otetaan paistopintaa siihen ja sit käännetään, päälle juustoraastetta, suolaa ja pippuria ja kun on hetki paistunut niin pois pannulta,sit vaikka se basilikanlehti vielä päälle. Simppeli mutta sairaan hyvä. Niitä oli Kreetalla hotellin aamiaisella ja meitsihän veti niitä päivittäin. Sekaan vielä ne nakit/pekonit/kokkelit ja ihanat salaatit..

No joo, noita muistellessa tulee vesi kielelle ja tarvii hotkasta kohta pala vyötärönmetsästyspitsaa.. nähtäillään taas!