Kirris, toivotaan, aika näyttää. Aika masentunut oon kyllä ollut eilisestä alkain.
Zee, mulla ei hengitys vingu, ainakaan niin, että ihte huomaisin.
Eikä ne lääkäritkään, jotka mun hengitystä ovat kuunnelleet, ole vinkumisesta mittään puhuneet.
Eihän mulla tosissa oo mitään muuta "oiretta" ollut, kun se ylämäkihengästyminen.
Aakin sanoi, ettei hän ole huomannut mulla mitään astmaoireita, ja hän on kyllä
läheltä seurannut astmaatikkoa usean vuoden ajan.
Mutta en mä nyt tällä tarkoita, etteikö mulla silti voisi olla.
Se rasitusEKGtä valvonut gardiologi kyllä sanoi, että se beetasalpaaja voi sitä
hengästymistä ja jalkojen uupumista lisätä. Ja taisi sanoo jotain semmoistakin,
ettei tämän ikäisellä ihmisellä pitäisi mitään beetaa lääkkeenä ollakaan.
Selkeästi olen huomannut ainakin sen, että jalkoja ei enää palele niin paljon kuin
aikaisemmin Ja se palelu on vähentynyt tänä aikana kun ei sitä lääkettä ole ollut.
Ylämäkikiipeilyä ei auta nyt lähteä testaamaan, kun on tuo koipikin vielä vähän kippee
ja ulkona todellinen pääkallokeli. Mutta salille lähen huomenna, Aatami on luvannut
kyytiä ovelta ovelle ja teen siellä yläkroppaa ja mitä nyt pystyy rasittamatta kovin
paljon nilkkaa. Se on jo huomattavasti parempi kuin esmes eilen.
Huomaan, että ressaan nyt kyllä kovasti. Ruokaa ei tee mieli, mutta kahvia menisi
vaikka kuinka paljon. Se on mulla aina selvä stressin merkki.
Ehkä tuota ei kannattaisi nyt niin kovin miettiä, kun ei vielä mitään varmaa tietoa ole,
mutta minkäs ihtelleen mahtaa.
Miten se menikään; ei kannata surra asioita etukäteen. Jos eivät toteudukaan, tulee
surtua ihan turhaan, ja jos toteutuvat, niin ennättää murehtia aikanaan.
Tuon kun muistaisi.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
