Kirjoitan tätä päiväkirjan omaista tarinaa näköjään loppuvuosi painotteisesti. Tai ehkä ennemminkin alkuvuosi...
Kävin kasin pintaan koirien kanssa ulkona. Mustaa ja hyvin lämmintä täällä pääkaupunkiseudulla. Varsin miellyttävän tuntuinen kävelykeli, ei tuullut, ei ollut liukasta. Tänään pitääkin mennä jo päivällä, valoisaan aikaan pitkä lenkki koirien kanssa. Alkuillasta voi jo raketit paukkua. Tämä on meidän vuoden ikäisen shelttitytön ensimmäinen uusi vuosi. Siksi ei mitään tietoa, miten reagoi paukkuihin. Tarkoitus tietysti säästää säikkymiseltä. Onneksi vanhempi koira ei säiky paukkuja ja on rauhallisen sitten esimerkki pienelle, että ei ole mitään hätää.
Viime viikon olin etätöissä kotona. En viitsinyt toimistolle, kun ei siellä ollut ketään muitakaan. Työt tuli ripoteltua pitkin päivää.Ei ollut sellaista noin kahdeksan tunnin intensiivistä jaksoa, kuin toimistolla. Eilen päivä kesti ilta seiskaan. Olen miettinyt, että jos tekisin vaikka yhden etäpäivän viikossa ja perjantai voisi olla kiva. Mutta saa nähdä, kun toimistopäivissä on puolensa myöskin.
Marraskuussa aloitin kuntosalin. Palkkasin myös personal trainerin, 15 kertaa, että saan varmasti aikaiseksi. Nyt tuosta on vielä 5 kertaa jäljellä.
Joulukuun puolen välin jälkeen en ole käynyt salilla kertaakaan, kun tuntui, että töissä oli tosi kiireistä ja joulujutut hoidettavavan. Jokavuosi päätän, että hoidan lahjat pois alta marraskuun aikana, mutta sitä marraskuuta ei ole vielä koittanut. Mutta ehkä ensi vuonna. lahjojen ostamisen tarve/määrä on aika pieni, kolme aikuista lasta ja viivi lasten lasta. Joulua viettävät meillä edellisten lisäksi äitinit ja veljeni puolisonsa kanssa. Aikuiset saavat lahjaksi usein jotakin käytännöllistä, kuten lapseni jonkun toivomansa "pannun" ja muut ehkä viinipullon, vain että on jotakin avattavaa. Lasten lahjoihin saan kätevät vinkit vanhemmilta. Nettiostamisen ihmeelliseen maailmaan pääsin tänä vuonna, tosi kätevää, kun tietää mitä ostaa.
Mutta siis se kuntosali on työn alla ja joka kuukausi, kunnes toisin päätän, tulee noin 40,- lasku. Ei paha hinta ollenkaan. Ja tähän lisäksi olen jo hoitanut personal trainerin laskun, joka kyllä oli paljon, mutta minun tapauksessani hintansa väärti. Ensi viikosta sinne on pakko/kova halu suunnistaa.
Syömiset sitten.
Marraskuun puolesta välistä jouluun asti olin kokonaan ilman karkkia miniääni kopioiden. Hän aloitti työkaverinsa kanssa karkkilakon jo paljon aikaisemmin. Kertoi, että heillä on töissä aina pöydällä karkkia ja työvuoron aluksi käsi on karkkikipossa, ennenkuin edes aivot tajuaa, että mitä tuli tehtyä.
Minun karkitta oloni sujui tosi hyvin. On helpompi olla kokonaan ilman, kuin syödä vähän. jätski ei kuulunut kiellettyjen listalle ja sitä söin kaksi kertaa, ihan kohtuullinen määrä. Jouluksi leivoin saaristolaisleipää, joka on ihan taivaallista. Onneksi sain sen syötyä loppuun, niin ei enää houkuttele kaapissa.
Yllä olevasta selityksestä jo huomaattekin, että minun vuoteni 2016 meni kuten edellisetkin, ei paremmin, mutta ei myöskään huonommin, noin niinkuin syömisten ja liikunnan osalta.
Tänään alkaa taas uusi ruoka/syömis vuosi. Karkkilakko jatkuu määrättömän ajan. Jätskiä sallin itselleni kohtuullisesti, ehkä kerran kuukaudessa ja joitakin makeita leivonnaisia, esimerkiksi vierailujen yhteydessä. Ei tavoitteena ihan täydellistä sokeri/höttöhiilarilakkoa, mutta melkein.
Tavoitteeni on myös kokeilla aidosti lchf-ruokavaliota. Tähän en oikein ole koskaanpäässyt, kun koen vaikeaksi syödä tarpeeksi rasvaa. Mutta elsin sanoinhan se sujuu erilaisilla kasviskuullokkeilla. Niitä siis. Muutenkin haluan kopioida hyviä ideoita juurikin elsiltä ja mlv on toinen idolini, joka on löytänyt itselleen hyvän tavan syödä ja noudattaa sitä päivästä toiseen
Ruokapäiväkirja:
Mustaa kahvia pari kupillista juotuna ja jossakin vaiheessa 2munan munakas niillä runsailla rasvoilla.
Jännittää itseänikin millainen vuosi seuraavasta tulee. Mutta mahtava alku joka tapauksessa.
Hyvää vuoden vaihdetta karppilaan!