Pikkujoulut vietetty. Söin ihan menun viikinkiravintola Haraldissa eli alku-, pää- ja jälkiruoan. Olin tilannut etukäteen enkä viitsinyt vaihdella, joten... tulipa syötyä. Ähkypallona olin sitten illan enkä jaksanut yökerhoon. Mutta suunta on hyvä, ettei ole sudennälkää vaan pienempikin ateria riittäisi.
Elimistö alkanee muuttua rasvapolttoiseksi. Makeaa ei enää tee mieli ja 3-4 ateriaa riittää päivässä, ainakin useimmiten. VHH:lla ruokavalinnat ovat järkevämpiä, ei oikein tee mieli mitään, mutta on syötävä nälän vuoksi. Sen takiahan aloitin taas VHH:n, että pääsisin eroon "kahden tunnin nälästä" eli siitä, että on mumellettava koko ajan jotain, ettei tule nälkä. Mainittakoon, että VHH:lla nälkä tuntuu erilaiselta, hitaasti hiipivältä, ei sellaiselta "jos nyt en saa ruokaa niin syön mitä vaan, jotta tämä olo loppuu". Varsinaista kylmää hikeä ja käsien tärinää mulla ei virallisepäterveelliselläkään ollut, mutta se kurniva nälkä, johon oli pakko saada jotain, oli ärsyttävää.
Olen ollut VHH:lla useampia kertoja ja saanut 10kg ekalla kerralla pois, mutta siiten lipunut takaisin hiilarimaahan. Syynä tähän voi olla ihan sosiaaliset paineet ja se, etten ole osannut käyttää tarpeeksi rasvaa ja jättää oikeasti pois niitä tummia suklaita ja karppileipiä ym. Olen luonteeltani kiltti ja usein vähän puolustuskannalla painoni ja ruokavalioni suhteen, joten joskus on helpompi vain syödä seurassa kuten muutkin, jos on vaarana et joutuu selittelemään, miksi syön miten syön. Tiedän, ihan tyhmää, mutta mua ärsyttää todella paljon, kun kysellään et "etkö pelkää verisuonitauteja, etkä oikeesti syö sitäjatätä tai ootko laihtunu jo paljon".
Joskus myös tuntui etten jaksa liikkua VHH:lla mut nyt oon jo niin lihava, ettei raju liikunta ehkä ole ensisijainen laihduttaja muutenkaan. Tosin kävin tuossa äsken kävellen pelkän aamupalan voimin kaupassa parikymmentä min. yhteen suuntaan ja aamupalastakin oli jo tunteja aikaa, ei olis onnistunut virallisepäterveellisellä. Tuo oli muuten kans pieni askel eteenpäin, lähdin kauppaan silloin ku huvitti eikä tarvinnut täsmäillä ruokaaikoja.
Pienin positiivisin askelin eteenpäin
