Hyviä kysymyksiä sinulla. Minä jotenkin omalla kohdalla ajattelen sen oman kehon kuuntelemisen niin, että en kuuntele vain mitä se haluaa, vaan kuuntelen miten se voi. Tarkoitan sitä, että hiilarikoukussa ollessaan se haluaa vaikka mitä, mutta se on addiktin puhetta silloin, ja silloin kuuntelen sitä mikä olo mulla on. Ei hyvä. Voi olla maha ihan täynnä ja aivot huutaa, että on nälkä.
Kun sitten katkaisee sen addiktion (induktio tai vastaava) niin keho alkaa pikkuhiljaa tajuta mitä se oikea nälkä on. Vielä oleellisempaa, se alkaa tajuta, mitä on kylläisyys, eli se, kun ei tee mieli ruokaa koko ajan vaan on ihan tyytyväinen fiilis.
Sitten on se vanha totuus, että jos joku toimii hyvin, älä korjaa sitä. Mulla siis näyttäisi toimivan hyvin juuri tällä hetkellä se, että ruokakerrat vähenee, kun ei vaan ole nälkä tai tee mieli syödä siinä välillä. Nyt kehossa puhuu kuitenkin se oma keho, eikä addiktio. Addiktio alkaa tosin juttelemaan heti just, kun menen syömään pähkinöitä, siemeniä, viljoja tai sokeria. Eli pitää kuunnella siinä taas sitä mun omaa kehoa, että sille ei nuo ruoka-aineet sovi. Minun keho kun muuttuu silloin tämmöiseksi kuolaavaksi syömäriksi, jota ei tyydytä mikään!

En sano, että sinun pitää tehdä kuten minä, koska jokainen on erilainen.
Jotenkin mietin sitäkin, että niille liian alhaisille kaloreille (kituiluun) ajautuu enemmän ne, jotka välttää hiilareiden lisäksi rasvaa. Minä vedän voita niin paljon, että Puska saisi siitä määrästä sydänkohtauksen

En ole näissä viisas minäkään, niin mielenkiinnolla odottelen mitä muut sanoo
