karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää!
Mukavan kuuloista, että mies tukee valintojasi. Hänellä maratoonarina on varmaan oma ravinto-ohjelmansa, joka ei välttämättä ole lähelläkään karppausta.

Mietit tuolla aiemmin itsekin, miksi se painolukema on sinulle niin tärkeä. Voisitko kuvitella muuttavasi tavoitettasi vähän isompaan kilomäärään? Kuitenkin olet ihan normaalipainossa ja jumppaohjaajakin on kommentoinut laihtumistasi. Ja siinä saavutetussa painossa olisi kai tarkoitus pysyä ja aina hankalampaa se on, jos tavoite on kovin alhainen. Minusta sinä syöt aika vähän. Moni täälläkin on huomannut painon putoavan vasta, kun kroppa saa tarpeeksi ravintoa.

Aiemmassa viestissä sanoit "roskalisukkeiksi" lihapullia ja mozzarellatikkuja. Nehän ovat mainiota sapuskaa! Tai riippuu tietysti valmistustavasta.

Rivien välistä olen lukenut, että sinulla on lapsiakin, isokin tytär, joten ihan teini et enää taida olla. Harva meistä enää pääsee parikymppisen painoon eikä tarvitsekaan.

Karppiryhmissä Facessa on kaikenlaisia tallaajia, ei niitä kannata ottaa tosissaan. Helpointa on, kun jättää laskemiset sikseen, syö tarpeeksi hyvää ruokaa ja nauttii elämästä. Toisaalta, helpommin sanottu kuin tehty!

Aurinkoista kevättä!

Tuutu, olen vuotta vaille "keski-ikäinen" eli 49 tuli tänä vuonna ja neljä lasta minulla on. Ovat syntyneet -94, -96, .00 ja -04, eli nuorin on 10v, seuraava pääsee ripille tänä kesänä, kolmas valmistuu ammattikoulusta ja vanhin siis jo omillaan, haluaa vaihtaa ammattia ja on hakenut sosionomikoulutukseen
Työtä siis riittää vielä omienkin töitten jälkeen kotona lasten kanssa puuhatessa.

Tämä minun "terveysinnostukseni" alkoi viimesyksynä. En ole koskaan ollut mitenkään äärimmäisen lihava ja elänyt aiemminkin suht normiterveellistä elämää ja liikkunutkin, mutta viimevuonna sairastin vakavaa sairautta ja jouduin olemaan töistäkin pois monta kuukautta (yhteensä 7kk). Siinä sivussa sitten lihoin sen reilut kymmenen kiloa, kun söin huonosti(tyyliin paahtoleipää ym. höttöä) enkä aina pystynyt paljoa liikkumaan + lääkkeet, jotka turvottivat ja keräsivät nesteitä.

Sitten kun tervehdyin, päätin, että entisiin mittoihin on pästävä hinnalla millä hyvänsä. Matkan varrella un tullut käytyä omaa sisäistä vuoropuhelua omista arvoista, tavoitteista ja elämänkatsomuksellisista asioista ja nyt pikkuhiljaa alan olemaan taas sinut itseni kanssa.

Vieläkin mietin sitä omaa laihuustavoitetta ja olet oikeassa, että vähempikin on riittävästi. Silti mieleni sopukassa on ajatus, että minun olisi edes käytävä siinä 55 kilossa, jotta voisin olla itseeni tyytyväinen.

No nyt oon ottanut seuraavan askeleen ja ilmoittauduin kahvakuulakurssille, sitä sitten muutama lerta kokeilua, josko se olisi seuraava liikuntamuotoni Nyt lähdettävä töihin---->

Tämän viikon söin alkuviikosta kolmena päivänä töissä täytettyjä herkkusieniä, broilerjauhelihapullia, uunikasviksia ja salaattia. Töissä tuli keskiviikkona puhetta siitä, että mun kokkaukset tuoksuu ja näyttää niin hyviltä. Toiset siinä vieressä vetelivät einesruokia ja leipää. Tulipa hyvä mieli.

Eräs työkaverini sanoi mulle tossa yhtenä päivänä, että "herranjestas että sä olet laiha" , sanoi ettei ollu sitä pistänyt niin merkille kun olen kulkenut aikas löysissä vaatteissa. Kyseisenä päivänä mulla oli vartalonmyötäinen tunika päällä ja nyt alan itekin uskomaan, että taidan viimein olla ihan sopivan kokoinen muittenkin silmissä. Ja se vattapömppis taitaa olla vaan mun peilikuvassa ja omissa silmissä. Ehkä sitä tähän ikään voi pieni rasvakerros tossa mahan kohdalla olla. Ei mun vartalosta enää mitään fitneskroppaa saa, enkä taida halutakaan.
Keskiviikkona alkoi olemaan flunssan oireita ja torstaina eli eilen en syönyt kunnollista ruokaa ollenkaan. Olin aamussa töissä ja töistä päästyäni kävin hakemassa päivän subin (kalkkuna) ja illalla söin rahkaa ja mehukeittoa, kun ei nyt oikein oo maistunu ruoka. Ja kaiken lisäksi yks lapsista alkoi illalla oksentaa ja oksentaa vielä nyt aamullakin

Mulla on tossa aamupalana pari tumman leivän viipaletta, eli nyt on karppaus kaukana, mut olkoon. Jos sitä viikonloppuna sit taas jaksais kokata jotain kivaa. Kesäkurpitsoita ostin nyt Lidlistä, olivat siellä tosi halpoja. Eilen jo yhen laitoin, kun tein evääksi broitsun kanssa muhennosta.
Eli nyt sitten töihin lähtö ja pitkä ilta edessä.

Hyvä hyvä! Toiset sen laihtumisen helpoimmin huomaa. Ja tosiaan liian laiha viiskymppinen ei välttämättä ole viehättävämpi kuin normaalipainoinen.

Just tässä söin kesäkurpitsavuokaa: pitkittäin viipaloitua kesäkurpitsaa, tomaattikastiketta, jauhelihaa, koskenlaskijaa, muut juustonjämät kerroksittain, ihan kuin lasagne, mutta parempaa.

Kiitti tuutu vinkistä. Mä teen tänään tota lasagnee, kun tuun kahvakuulailemasta.
Kaikki aineet onkin jo kotona.

Just otin juustoleipäset pois uunista, tällä kertaa pistin perustaikinan joukkoon auringonkukansiemeniä, pellavansiemenrouhetta, seesaminsiemeniä ja raejuustoa. Kohta saa herkutella "sämpylällä"

Tein viime alkuviikosta kans aivan mielettömän hyviä sämpylöitä, laitan tähän taas ohjeen talteen.

4 kananmunaa
3 rkl öljyä/voisulaa
200 g juustoraastetta
100 g aurinkokuivattutomaattituorejuustoa
suolaa, valkosipulijauhetta
½ dl seesaminsiemeniä
1 ½ dl pofiberiä eli perunakuitua
2 tl ksantaania
2 tl leivinjauhetta
1 dl mantelijauhetta

Vatkaa munat ja öljy/voisula ja lisää muut ainekset.
Vaivaa taikina kunnolla ja anna turvota 15 minuuttia.
Muotoile sämpylöiksi kostutetuin käsin. Tulee 7 kpl.
Paista 225 asteessa kypsiksi,
noin 20 minuttia.

Minä korvasin tuorejuuston koskenlaskijalla, kun ei ollu tuorejuustoa ja ksantaanin tilalle laitoin psylliumia, kun ei ksantaaniakaan ole mun valikoimissa ja ihan hyviä tuli. Varsinkin uunituoreina tuoksuivatkin aivan mahtavalle ja seuraavana aamuna käytin leivänpaahtimessa ja oli tosi hyvää ja täyttävää.

Flunssa meinaa edelleen olla mun kiusana, mutta menen silti tänään kokeilemaan kahvakuulaa. Tää on sellanen neljän kerran "alkeiskurssi". En oo koskaan ennen kokeillut kahvakuulaa, vaikka sitä monet on tosi paljon kehuneet. Oon ollut vähän siinä luulossa, että ei ehkä käy mulle, kun mulla on ollut olkapäissä kiertäjäkalvosimen tulehdus, mut katotaan nyt. Koita tehdä varovasti ja pienellä painolla aluksi.

Sämpyläohje menee kokeiluun. Tosi harvoin syön tai teen karppileivonnaisia. Joskus harvoin kun leipää tekee mieli, syön ihan harkitusti miehen kaverin leipomaa hiivatonta ruisleipää. Onneksi hän paistaa sen minun makuuni liian tummaksi, niin pari palaa runsaalla voilla riittää. Eilenkin mies toi sitä suoraan uunista, mutta ei tehnyt yhtään mieli , vaikka kotitekoinen ruisleipä on ollut lapsesta asti ihan ykkösleipomus.

Kahvakuulan kanssa kannattaa tosiaan aloitella varovasti. Sen kanssa on helppo väärillä tekniikoilla saada itsensä kipeäksi.

Eilen jäi kokkailut kokkailematta, flunssa pukkaa päälle ihan tosissaan.
Mulle ei yleensä kuume nouse, vaan menee ennemmin alilämmön puolelle.
Ensin olikin 35.4 kahvakuulan jälkeen, aattelin, et olis energiavajausta ja teinkin palautus-smootien.
Sit alkoi paleltaa tosissaan, joka paikkaa särki ja päätäkin särki, vaikka se on mulla tosi harvinaista.
Lämpö nousikin sit iltaa kohti 37.6 olo oli tosi kurja.

Nyt aamusta ei onneksi oo enää lämpöä, mutta olo silti huono ja yskittää ja kurkku kipeä.

Se eilinen kahvakuula oli tosi kivaa! Ja ei ottanut ollenkaan olkapäihin. Tällä ekalla kertaa harjoiteltiin perusheilautusta eri variaatioilla ja hiottiin heilautustekniikkaa. Lisäksi tehtiin neljän liikkeen vatsasarjoja ja punnerruksia. Oli tosi raskasta ja hiki lensi päästä. Onneksi ei ainakaan vielä tunnu lihakset ihan kauheen kipeiltä. Etureidet on vähän jäykät ja selkä väsynyt.

Minä olen aikaisemmin ollut leipä"addikti", olisin voinut elää pelkällä leivällä ja kahvilla ja nimenomaan vaalealla leivällä. Karkki ei ole mun suurin heikkous ollut koskaan, mutta vhh:n myötä jostain syystä suklaata tekee mieli aika usein ja on vaikea vastustaa kiusausta, jos suklaata on tarjolla.

Olen tosi huono syömään aamulla ja siksi teen usein jotain juustoleipäsiä tms. ja syön yhden sellasen aamulla kahvin kanssa. Tai sitten syön yhden tumman leivän viipaleen. Mutta tämä on tullut kuvioon nyt vasta ihan viimeaikoina, kun tuo tavoitepaino on nyt niin likellä.

Tänä aamuna aamupalana olikin sitten vuosien jälkeen: kaurapuuro, jonka mun mies oli mulle keittänyt. Söin kiltisti, kun ajatus oli niin kaunis <3 Sanoi, että kipeänä pitää huolehtia jaksamisesta. Oli huomioinut senkin, että ei ollut laittanut lainkaan sokeria vaan mustikoita pakastimesta.

Tänään on äänestyspäivä, kai sitä täytyy joku numero mennä rustaamaan. Ehdokkaat ei nyt kyllä ole kummosiakaan ja harvoin on se oma ehdokas edes sinne eduskuntaan päässyt. Mut kansalaisvelvollisuus tulee ainakin täytettyä, kun käy siellä kopissa seisomassa

Viimepäivät onkin sitten tullut vietettyä sohva selässä.
Kuume nousi ja piti hakee työterveydestä saikkua.

Ruoka ei ole yhtään maistunut, oon vaan napsinu jotain pientä. Vähän omenaa, vähän mehukeittoa, vähän rahkaa ja ananasta, vähän puuroa ja tuli otettua pari pientä palaa mokkapalojakin, kun teki makeaa (tai sokeria/energiaa) mieli. Eilen tein kesäkurpitsa, pahastewokki, jauhelihamössöä ja sekaan kermaa ja koskenlaskijaa. Meinas oksu tulla kun sitä vähän söin.
Nesteeksi on menny light jaffaa ja coca cola zeroa, kahvikaan ei oo maistunut ja vettä en oo pystyny yhtään juomaan.

Vasta tänä aamuna olo on kutakuinkin hyvä. Ei ole enää kuumetta ja lihassärky on helpottanut. Mutta yskä on nyt syvällä ja sattuu tohon rinnan väliin kun yskii. Mut kai sekin siitä helpottaa.
Just otin uunista juustoleipäset, joihin laitoin taikinan lisukkeeksi kevätsipulia. Niin ihana tuoksu tulee sipulista ja nyt tekee ihan mieli syödä
Onneksi saa nyt tämän päivän vielä levätä, tai kyllä mä nyt rupeen vähän tekeen kotihommia ja liikkumaan, että paikat vetreytyy. Kyllä neljä päivää sohvalla makoilua ottaa meinaan jo selkään ja kaikki paikat on ihan jäykistynyt. En oo ees ulkona käyny, kun oon ollu ihan raato

Torstai ja perjantai meni töissä tosi nopeasti, vaan ruokapuoli on edelleenkin ollut hakusessa.
Torstaina oli eväänä kasvismössöä ja osa meni roskiin, kun en vaan pystynyt syömään.
Kotona on nyt menny vähän tummaa leipää, oon yrittäny vähän hiilareita syödä, et sais energiat takas ja ruokahalun palaamaan.
Ananasta ja rahkaa on kans menny ja mehukeittoa.

Eilen illalla tein kahden munan munakkaan ja söin siitä 2/3 osaa, loput söi mies.

Tänä aamuna kans tummaleipäpala. Oon keksiny peston, se on tosi hyvää leivän päällä.
Pestopurkki on ollu jääkaapissa avaamattomana jo pitkään ja nyt vasta se tuli yht äkkiä käteen ja kokeilin

Ja vaaka ystäväni oli tänään myös käytössä ja se olis sit siinä. Tän sairastelun avustuksella paino on tippunut tavoitelukemaan!
55,5 kg näytti nyt aamupaino ja enempää ei tartte lukeman tippua! Tästä eteenpäin rupean keskittymään kunnon kasvattamiseen. Otan taas Jutta G:n "kuntopiirin" ohjelmaan ja ens viikolla aloitetaan työporukan kanssa lenkkeily.

Tää on kans kiva juttu, mä facebookin kautta huhuilin itselleni lenkkikaveria ja nyt meitä onkin jo 7 samasta työpaikasta, jotka päätettiin lähteä kerta viikkoon yhteislenkille. Tietty joka kerta kaikille ei sama päivä sovi, mutta tosta porukasta jo luulis useemman aina pääsevän ja on paljon mukavampi porukalla mennä kuin yksin.

Tää ruokapäiväkirja on tainnu mulla muuttua ihan vaan päiväkirjaksi, kun toi ruokapuoli on nyt ollu vähän heikoissa kantimissa ja tänne on kyllä tylsä päivittää jokaista omenaa ja suklaapalaa ja ruoatkin on niitä samoja tylsiä joka päivä.
Tänään kohta lähden kavereitten kanssa kirpparikierrokselle. Ollaan välillä käyty kiertelemässä lähikaupunkien kirppareita ja tänään on vuorossa Kangasala ja Tampere, tiedossa siis koko päivä kivaa yhdessäoloa ja toivottavasti mukavia löytöjä.
Ja ruoka on sitten jotain hesepöperöä tai kahvilatuotetta

Kylläpä on vaikea saada ruokahommaa pelittämään.
Flunssa on jo muuten ihan hyvällä mallilla, yskittää vaan välillä.
Mutta ruoka ei maistu, ei sitten yhtään. Välillä on kyllä nälkäkin, mutta sitten kun menen jääkaapille,
alkaa melkein etomaan enkä keksi mitään syömistä.
Vähän olen saanut hapanleipää alas ja väkisin mehukeittoa ja eilen söin töissä omenan ja banaanin.
Illalla kotona tytär leipoi pullaa ja sitä söin sitten pari, kun ei muu maistunut. Eili eilisen syömiset: 2 palaa tummaa leipää, omena, banaani ja kaks pullaa. Tollahan ei kyllä pitemmän päälle elä, joten nyt pitää tehdä jotain.

Pakko varmaan nyt vaan syödä ihan vaan kaikkee, mitä alkaa mieli tekemään, muuten iskee joku syömishäiriö, eli syömättömyys, kun ei enää pysty syömään mitään.

Eilen en töissä syönyt kuin yhden omenan, kun pääsin jo puol yks. Ajelin kaupungille asioille ja jävin ostamassa puolikkaan subin, kun oli viimein nälkä ja kotona ei ollut mitään valmiina. Hyvää oli ja leivästä huolimatta mielestäni ihan terveellistä välipalaa.

Kotona pitkästä aikaa itelleni ruokaa ja olikin taas ihan hirmu nälkä. Hyvä juttu, alkaa ruoka vähän maistumaan.
Paistoin kananpojanjauhelihaa ja maustoin sen, sitten pistin pannulle sipulia, kesäkurpitsaa, paprikaa, selleriä ja wokkipussinlopun ja hauduttelin voissa. Loraus kermaa ja vähän koskenlaskijajuustoa ja jauhelihat sekaan.
Lautaselle salaattia ja wokkimössöä, oli tosi hyvää. Iltapalaa en sitten syönyt kuin yhden banaanin.

Tänä aamuna kaks palaa tummaa leipää, tosin alko jo tökkimään ekan leivän jälkeen, taitaa toinen pala jäädä syömättä.
Evääksi otin pari makkaraa, wokkivihanneksia ja kurkkua ja tomaattia sekä varoiksi omenan, jos iltapäivällä tarvii välipalan.

Keskiviikkoiltapala ja torstain aamupala smootie.
Töissä söin wokkimössöä, kurkkua ja tomaattia. Jälkiruuaksi kahvin kanssa hillomunkki.
Ja tänään illalla otan muutaman siiderin ja löhöän uudella ihanalla divaanisohvallani.
Flunssa on tullut takaisin ja kaks päivää töissä ollu yhtä tuskaa, väsyttää ja särkee, mut en mä mitään saikkua halunnu hakea joten kärvistelin vaan.

Tänään töissä oli pienet vappupippalot ja kivaa oli juhlia yhdessä lasten kanssa.
Tän viikonlopun oon päättänyt olla vaan ja syödä ihan mitä vaan tekee mieli.
Nyt ei tiukkapipoilla, eikä lasketa hiilareita tai kaloreita. Ruokahalu on saatava palaamaan, hinnalla millä tahansa

No nyt on mässätty ihan urakalla.
Oon syöny munkkia, juonu simaa ja muutaman lonkeron, sipsiä on menny ja leipää ja turvotus tietty sen mukainen.
Mut en valita, koska tää oli mun oma valinta. Ja olen kyllä vastapainoksi liikkunut.

Perjantaina käytiin työkavereitten kanssa kävelemässä 6 km lenkki ja
lauantaina kävin kahvakuulassa, vaikka en ihan vielä oo tästä flunssasta selvinny.
Ja tänään meen ehtoolla zumbaan.
Kaks viikkoa on menny, etten oo pystyny mitään liikuntaa harrastaan ja nyt saa riittää liikkumattomuus, vaikka mikä olis.
Ulkona näyttää tosi ihanalle, aurinko paistaa, taidan tänään myös mennä tekemään vähän pihahommia.

Eilen innostuin pitkästä aikaa kokkaamaan. Tein täytettyä kesäkurpitsaa ja paprikaa,
sekä broilerifileitä ja uunikasviksia hauduttelin uunissa.
Tänään olis tarkoitus tehdä jauhelihakeittoa ruuaksi.

Oon tässä miettiny, et miten mä toteuttaisin ylläpitoruokavaliota, ettei paino lähtis kauheesti nousemaan
ja pakko on varmaan ottaa vähän enempi hiilareita käyttöön.
Taidan kokeilla ihan normi ruokia, mitä perheelle teen, mutta otan pienempiä annoksia ja välttelen edelleen turhia sokereita ja hiilareita muutenkin, mutta nyt en vedä enää niin tiukalla kuin tähän asti. Tää viikonloppu oli tämmöstä mässyttelyä, mutta on kyllä nyt auttanut siihen, että ruokahalu on palaamassa. Huomenna palaan takaisin ruotuun niin, että leipä saa taas jäädä ja ylimääräiset herkut myös.

Hirveetä sairastaa flunssaa!
Sunnuntain zumba oli yhtä tuskaa, tuntui että kunto on romahtanut ihan kokonaan.
Sykkeet oli ihan tapissa koko ajan, enkä kyllä nauttinut.
Maanantain zumbailut sitten jätin suosiolla nyt väliin.
Ja se leipä, miten vaikeeta taas onkaan luopua siitä, kun nyt on välillä leipää syönyt. Onneksi edes tummaa, etten siihen höttöleipään oo vielä sortunut.
Yhden aterian taktiikalla tässä on nyt taas menty (+aamu- ja iltapala), kun työpäivän jälkeen ei toinen kunnon ruoka maistu, eli iltapalaksi sitten oon tehnyt munakasta lisukkeilla, että jaksaa.
Maanantaina tein jauhelihasoppaa, jota minäkin sitten söin. Koitin vaan suurimman osan perunoista ronkkia pois.
Tiistaina töissä sitten täytettyjä paprikoita ja uunikasviksia ja broileria.
Salaatitkaan ei oo nyt tän flunssan aikana maistuneet.
Mä haluun jo parantua!!!! Tää on ihan hanurista koko tauti!

Perjantaina oli olo ekaa kertaa kolmeen viikkoon suht normaali,
vaikkakin väsymys vaivaa, kun oon nukkunut huonosti.
Onneksi töissä on ihanat työkaverit, jotka jaksaa tsempata silloin,
kun ite ei meinaa jaksaa.
Perjantaina ruoka oli kevyttä, mutta pullaperjantain tarjonta töissä kaikkea muuta.
Oli kakkua, mokkapaloja, keksejä, suklaata ja marjapiirakkaa.
Otin kaikkea vähän kahvin kanssa.

Lauantaina oli aamusesta kaupassakäyntiä, piti lasten kanssa hakea vähän leipomustarvikkeita äitienpäivää varten.
Sitten lähdin salsa/zumba tapahtumaan. Salsa kesti 45 min ja zumba 1 tunti 20 min. Aivan ihanaa, vetäjänä Suomen zumba guru Anssi Heikkinen ja oli aivan mahtava fiilis. Naisia oli tupa täynnä, eli olimme hotelli Waltikan tanssisalissa hetkumassa.

Ihan fiiliksissä sitten kotiin leipomaan muffinsseja ja samalla kannustettiin Suomen jääkiekkojoukkue voittoon.
Illalla naukkailin pitkästä aikaa muutaman sidukan.

Tänä aamuna ihana aamuherätys.
Lapset toivat makkariin ihanasti päällystetyn tummanleivän palan
ja kahvia uudessa muumimukissa ja tietty sain äitienpäiväkortin.
Tänä päivänä sitten taas herkkuja, kun oma äitini ja siskon porukka tulevat iltapäivällä juhlimaan äitienpäivää ja vanhemman poikani syntymäpäivää. Tämä perinne on jatkunut jo monta vuotta ja on mukava kokoontua yhdessä juhlimaan tätä päivää.

Masentaa, mä en saa itteeni takas ruotuun millään.
Maanantaina töissä söin pari sunnuntailta jäänyttä pizzan palaa ja voileipäkakun lopun, sekä sit välipalaksi omenan.
Työt kesti kuuteen, joten kotiin iltapalalle ja en nyt muista ees mitä söin... teinköhän salaatin. i hope so.

Tiistaina aamupalaksi tummaa leipää pala, töissä kaks huiluntuhtimakkaraa ja wokkivihanneksia
ja tietty kahvin kanssa olis it taas herkkuja, enkä pystyny vastustaan kiusausta, vaan otin kakkua ja piirakkaa palaset.
Illalla tein kotona salaatin iltapalaksi.

Tänään keskiviikkona tiedän jo valmiiksi, että karppauksesta ei tietoakaan.
Aamupala tummaa leipää, töissä odottaa vielä kaksi makkaraa ja wokki.
Tänään on työpalaveri ja mun vuoro ostaa suklaata sinne just joo, varmasti otan muutaman palasen.

Illalla sitten oman työtiimin kanssa illanviettoa ruokineen ja juomineen.
Tän pitäis olla hauskaa ja onkin,mut silti takaraivossa koko ajan huutaa perkele,
et oot huono kun et pysty pysymään edes omissa tavoitteissa.
Ennenkuin huomaankaan, kilot alkaa hiipimään takasin ja voin sanoa kesävartalolle hyvästi.
Ja ei sillä et "huomenna on päivä uus", mutta lauantaina odottaa jo uusi illanvietto toisten kavereiden kanssa ja konsertti, ja ruoka ja juoma tietysti kuuluu siinäkin kuvioihin.

Ainoa lohtu on se, että nää kaks kertaa ovat tänä vuonna ensimmäiset bileet koko tänä vuonna.
Jospa saisin itteni takas oikealle kurssille vaikka sit ens maanantaista lähtien!!!! Pakko!!!!!!

Keskiviikkoillan ruoka olikin yllättävän karppia.
Emäntä oli tehnyt laittanut monenlaisia salaatti aineksia kaikki omiin kippoihinsa ja lisäksi salsaa ja nachoja.
Otin ihan vähän nacholastuja ja paljon kaikkea muuta.
Juomaa meni semmonen 6 tölkkiä ja pari lasia punaviiniä.
Torstai meni kokonaan elpyessä ja vähän perjantaikin, kun sain yllättäen vapaata.

Lauantaina sitten toiseen illanviettoon. Ruokana oli salaattia ja nacho vuokaa.
Syötiin, juotiin ja laulettiin karaokea ja voi kiesus!
Meikä joi pullollisen valkkaria ja pari olutta ja menin ihan sekasin ja sit tuli paha olo ja kotiin ennen puoltayötä.
Sunnuntai ei onneksi ole ollut kovin paha olo eikä pääkään ole kipeä.
Ulkona puutarhahommissa olen ollut neljä tuntia rikkaruohoja kitkemässä ja nyt kyllä pikkusen väsyttää.
Isäntä teki ruoaksi perunoita ja jauhelihakastiketta, söin pari pientä perunaa ja paljon salaattia.

Viikko on mennyt joten kuten rämpien.
Työt on kyllä ihan mallillaan, mut väsyttää ihan kamalasti.
Ruokapuoli on sitä ja tätä, välillä kevyempää ja välillä tuhdimpaa ja tällä hetkellä
rahatilanteen heikkous on haitannut ruokakaupassa käyntiä.
Eli ei mitään ylimääräsiä ja ruoaksi perunoita tai makaroonia lihapullakastikkeella koko viikko.
Viikonloppu vielä köyhäillään ja maanantaina pääsee kauppaan ja ostan kyllä koko salaattitiskin tyhjäksi.

Reilu pari viikkoa kulunut edellisestä postauksesta, ei ole ollut fiilistä karpata, eikä kirjoittaa.
Edellisellä viikolla oli mun viimenen työviikko ja heti tiistain (26.5) kunniaksi työmatkalla Astuin kiven päälle ja polvi muljahti.
Loppuviikko saikkua ja liikunnat jäi siihen.

Oon koko tän ajan syönyt mitä sattuu. Leipää, pullaa, suklaata, banaaneja kaikiksi välipaloiksi, riisiä ja vähän myös perunaa (uusia) ja kaikkee ilman minkäänlaista ateriarytmiä.
Ja kahvia on menny saavikaupalla. Salaatteja oon yrittäny tehdä kuiteskin joka aterialle.

Oon pitkään miettiny vaakalla käyntiä, enkä oo uskaltanu, koska olo on ollu turpea kaikesta hiilarisafkasta.
Tänä aamuna rohkaisin mieleni ja mitä onkaan tapahtunut!
En ymmärrä ollenkaan. Mun paino on tippunu vielä entisestään ja nyt lukema oli 54,9 kg. Ja ei todellakaan pidä enää yhtään laskea alemmas. Tietysti mieltä hiveltää tän ikäsenä, kun paino lähentelee nuoruusvuosien lukemaa, mutta rajansa kaikella.

Polvi onneksi alkaa olemaan kunnossa ja olen päättänyt maanantaina aloittaa kävely/juoksutreenit. Nyt on riittävän pitkä tauko ollu liikunnasta. Ekana olin reilu kolme viikkoa flunssan kourissa ja nyt pari viikkoa polvivammainen, joten kunto on romahtanut roimasti.

Nyt viikonloppu menee lasten juhlien järjestämisessä ja sukulaisia tulee kylään pitkiltäkin matkoilta, että lisää herkkujen syömistä on tiedossa Yritän kuitenkin pysyä kohtuudessa ja ottaa ennemmin sitä suolaista kuin makeaa.